Tissit, boobsit, bosat, melonit, hinkit, daisarit, mitä näitä nyt. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja sitä rataa. Fit Fat Mama Tiina» heitti Äitin tissit -haasteen tiskiin ja kehotti muitakin äitejä ottamaan aiheen esille kertomalla raskauden ja imetyksen tuomista mahdollisista muutoksista.
Mulla on ollut aina suht pienet tissit, ei olemattomat, mutta pienet kuitenkin. En muista koskaan kuulleeni niistä mitään negatiivista sanottavaa, mutta silti häpeilin niitä ja olin kateellinen sellaisille, joilta ne löytyivät. Kuulun siihen ikäluokkaan, joka pyöri IRC-Galleriassa lisäillen "herutuskuvia" ja jo niiltä ajoilta otsalohkoon jäi "mitä isommat tissit sen parempi" -ajatus. Tisut telkkarissa, laskuvarjot lehdissä ja meijerit mainoksissa. Tissejä siellä ja tissejä täällä. Niitä on koko ajan kaikkialla ja yhä nuoremmat tuntuvat olevan huolissaan rintavarustuksensa koosta.
Häpeilin rintojani aina lähemmäs 20-vuotiaaseen asti ja haaveilin silikoneista, mutta raskausaikana jokin muuttui. Kasvavaa vatsaa seuratessa tissit olivat täysin toissijaiset, vaikka olinkin iloinen siitä, että ne pyöristyivät vatsan mukana. "Imetys pilaa rinnat" tuntuu olevan käsityksenä enemmän sääntö kuin poikkeus, enkä ihmettele sillä sellainen kuva siitä helposti annetaan. Arpeutuneet ajokoiran korvat. Kuinka asian laita täällä sitten onkaan?
Omat buubsini kokivat jo odottaessa melkoisen muutoksen puhumattakaan sitten siitä, mitä tapahtui pari päivä synnytyksen jälkeen. Maito nousi kohisten, tunsin olevani kokonainen pieni meijeri ja ymmärsin miksi ihmiset varoittelivat synnytyksen jälkeisistä "Pameloista". Sitä ne todella olivat, ensimmäistä kertaa mulla todellakin oli ne tissit!
Maidonnousu ja rintojen kasvu tapahtui niin vauhdilla, että sain tästä muutamia arpia, jotka ovat täällä yhä. Alkuun ne ärsyttivät, mutta ajatukseen tottui pian ja nykyään ne ovat osa vartaloa kuten kädetkin. Tänään imetystä on takana tasan 351 päivää, enkä missään tilanteessa väittäisi imetyksen pilanneen kroppaani. Rinnat kasvoivat ja ne kutistuivat. Ne ovat pukeutuneet lähes huomaamattomiin tiikerin raitoihin ja ne ovat lätistyneet. Tällä hetkellä ne ovat huomattavasti eri kokoluokkaa, koska enää ainoastaan toinen tuottaa maitoa. Muutoksilta ei ole vältytty, mutta mitään muuta en odottanutkaan - ovathan ne pystyneet tarjoamaan lapselleni parhaan mahdollisen ravinnon. Ne on jälleen pienet ja silti omaan mieleeni täysin sopivat, sillä reilun viiden vuoden vihaamisen jälkeen päätin pitää niistä sellaisina kun ne on. Luonnollisina.
Häpeilin rintojani aina lähemmäs 20-vuotiaaseen asti ja haaveilin silikoneista, mutta raskausaikana jokin muuttui. Kasvavaa vatsaa seuratessa tissit olivat täysin toissijaiset, vaikka olinkin iloinen siitä, että ne pyöristyivät vatsan mukana. "Imetys pilaa rinnat" tuntuu olevan käsityksenä enemmän sääntö kuin poikkeus, enkä ihmettele sillä sellainen kuva siitä helposti annetaan. Arpeutuneet ajokoiran korvat. Kuinka asian laita täällä sitten onkaan?
Omat buubsini kokivat jo odottaessa melkoisen muutoksen puhumattakaan sitten siitä, mitä tapahtui pari päivä synnytyksen jälkeen. Maito nousi kohisten, tunsin olevani kokonainen pieni meijeri ja ymmärsin miksi ihmiset varoittelivat synnytyksen jälkeisistä "Pameloista". Sitä ne todella olivat, ensimmäistä kertaa mulla todellakin oli ne tissit!
Maidonnousu ja rintojen kasvu tapahtui niin vauhdilla, että sain tästä muutamia arpia, jotka ovat täällä yhä. Alkuun ne ärsyttivät, mutta ajatukseen tottui pian ja nykyään ne ovat osa vartaloa kuten kädetkin. Tänään imetystä on takana tasan 351 päivää, enkä missään tilanteessa väittäisi imetyksen pilanneen kroppaani. Rinnat kasvoivat ja ne kutistuivat. Ne ovat pukeutuneet lähes huomaamattomiin tiikerin raitoihin ja ne ovat lätistyneet. Tällä hetkellä ne ovat huomattavasti eri kokoluokkaa, koska enää ainoastaan toinen tuottaa maitoa. Muutoksilta ei ole vältytty, mutta mitään muuta en odottanutkaan - ovathan ne pystyneet tarjoamaan lapselleni parhaan mahdollisen ravinnon. Ne on jälleen pienet ja silti omaan mieleeni täysin sopivat, sillä reilun viiden vuoden vihaamisen jälkeen päätin pitää niistä sellaisina kun ne on. Luonnollisina.
Mä oon aina ollu tosi sinut mun tissien kanssa ja niin oon yhä raskaudesta ja imetyksestä selvinneenäkin. Tunnen pari mammaa, jotka imetyksen jälkeen on tärräyttäny laivalla Tallinnaan ja tullu "pullein purjein" takas ja pakko sanoa, että olen vaan todella, todella onnellinen, että mun itsevarmuus riittää siiihen ettei mulla ole minkään sortin intressejä ottaa kolmen neljän tonnin tissilainaa ja tehdä samoin. Eläköön tissit - ihan sellaiset kun luonto on suonut!
VastaaPoistaUutistoimisto Anselmi,
PoistaNimenomaan! Mä en tunne tai tiedä ketään, joka ois oikeesti niin tehny, mut tosi moni puhuu siitä. Jos mä ottaisin sellasen määrän lainaa niin keksisin sille kyllä muutaki käyttöä kun ne tissit. :D
#WORD! hyvä postaus ja taas nii rohkee sää :>
VastaaPoistaAnonyymi 22:30,
PoistaTääänks. :)
ei paha:)
VastaaPoistaAnonyymi 23:00,
PoistaHmh. :D
Musta sun tissit on aika isot :D Itse en tykännyt yhtään kun rinnat suurenivat raskauden aikana.
VastaaPoistaHuomasin mitä kaikkiea inhottavaa isojen tissien myötä elämään tulee.Rintaliivit,selkäkivut ja kaikista kauhein hiukseni eivät laskeutuneet kauniisti vaan kummut olivat niiden edessä :D
Onneksi pikku tisut tulivat nopeasti takasin ja taas on ihana elää ilman rintaliivejä.
marika loimulahti,
PoistaIhana! Tää puoli nyt on ihan ok, koska se on se käytössä oleva, mut toinen on huomattavasti pienempi. :D Ja siis mulla just tää sama, et ne isot ei edes ollu sit kivat. Mä kuljin ennen raskautta ja synnytystä usein ilman liivejä, mut vielä en kauheesti uskalla, ettei vahingossa löydy maidot paidalta. Kohta taas!
Upee tatuointi! :)
VastaaPoistaAnonyymi 10:22,
PoistaKiitos. :) Tosi haalistunu jo, mutta tykkään kyllä silti!
Hyvä että lähdit mukaan haasteeseen :). Ja siun tissit ei näytä edes ollenkaan pieniltä! Miulla oli muuten imetyksen loppuvaiheella sama, että vaan toinen tissi tuotti kunnolla maitoo
VastaaPoistaTiina FitFatMama,
PoistaVoi kyllä ne on. :D Mulla tuli maitoa jonkun verran, mut ei kuitenkaan riittävästi. Juuso maltto imeä vaan kerran siitä ja sai sit raivarin niin ei ollu mitään järkeä koittaa jatkaa sillä puolella, kun se selkeesti turhautti toista.
millon taas kirjotat ? sun blogi on ihana ja tykkään postauksist =)!
VastaaPoistaAnonyymi 19:19,
PoistaKiitos!
Just nyt koitan kirjottaa, mutten tiedä tuleeko tästä mitään. Oon kirjottanu jonkun verran postauksia marraskuun loppuun ja joulukuulle. :)
Mulla on ollut myös aina olemattomat tissit. Seitsemäntoistavuotiaana ne alkoivat vasta kasvaa, mutta sekin loppui lyhyeen hormonihäiriön vuoksi. Vaikka inhoankin niitä, olen silt yrittänyt tottua ajatukseen. Normaalisti en rintsikoita käytä, mutta parit sellaiset on kyllä komerossa.Koko on 80A, mutta niidenkin kupit on liian isot. Yleensä peitän ongelman löysillä vaatteilla. Olishan se upeeta kun olis kunnon boobsit, mutta kun ei ole. Kiva huomata että meitä on muitakin.
PoistaAnonyymi 10:46,
PoistaEiköhän meitä oo enemmän kun arvaatkaan. Sitä paitsi musta ainakin pienet tissit on kauniimmat kuin isot, eikä niitä kannata turhaan peitellä. :)
Onhan pienet tissit "käytännöllisemmät" kun ei roiku ja heilu, mutta kaipaisin kuitenkin kävellessä hieman hyllyvää etumusta. Kateellisena katselen noita väriseviä tisuja vastaan kävelevillä. Tosin ei tunnu kivalta eikä kadehdittavilta nuo meijeritonkat jotka juostessa näyttävät lyövän korvalta toiselle! Olisi vain jotenkin naisellisempi olo. Nyt tuntuu pikkutytöltä.. Vaatekaupassakin huomaa, että vaattet on suunniteltu paljon isorintaisemmille!.
PoistaAnonyymi 17:36,
PoistaHmm.. Vaikee sanoa tähän mitään, kun rintainhosta huolimatta musta ei oo tuntu tolta. Toivottavasti kuitenkin tuut joskus olemaan tyytyväinen tisseihis sellaisina kun ne on. :)