MEIÄN KOTTO

Blogin loppuminen on ollut tosi paljon mielessä viime aikoina ja kun lähtölaskenta on tavallaan jo alkanut, mietin mitä mä haluaisin vielä sanoa tai ketä kiittää. Mulle tuli yksi paikka ja yksi henkilö mieleen ja kun mä sitä siinä suihkun alla seistessä pohdiskelin niin 20 minuutin aikana olin luonnostellut koko postauksen päähäni ihan alusta loppuun. Näiden vuosien aikana oon oppinut sen, että jos joku teksti tulee luotua ilman ajatuksia niin sen kuuluu nähdä päivänvalo. 

Oon kuulunut Turun seudun mamien -Facebookkiin jo vuosia ja aikista kyseisen ryhmän kommenteista mun sydämeen on painunut ehkäpä ikuisesti kommentti, jossa mulle täysin vieras ihminen oli valmis tulemaan meille, hälle itselle täysin vieraaseen paikkaan, kantamaan täysin vierasta, raastavaa koliikki-itkua itkevää vauvaa, jotta mä saisin hengähtää. Hän on mun oma imetys-, kantoväline sekä synnytysidoli ehkä siksi, että ne on kaikki mulle niin tärkeitä asioita. Monesti oon vaan miettiny, et vitsi mikä muija!

Miten tää sitten liittyy tähän kaikkeen? Samalla tapaa kuin mm. laiva, iltatoimet, vaatekauppa, siivous, kotieläintila, markkinat, ruokakauppa, uimaranta, ulkoleikit, neuvolamatkat, Muumimaailma, kirpputorit, mökkireissu, metsälenkit ja monen monta muuta asiaa liittyvät toisiinsa. Niitä kaikkia yhdistää Marsupin pikaneliöliina»!

Lapsi lapselta oon oppinut vaatimaan asioilta enemmän ja niin kävi myös kantovälineiden kanssa. Esikoista kannoin Baby Björnissä ongelmitta. Toisen kanssa sitten jo vähän pyörittelin silmiäni sen suhteen ja kannoin vain välttämättömät tehden huivilla omia parannuksia. Kolmannen kanssa en aikonut enää koskea koko reppuun, ellei olisi todella pakko. Kesällä mua alkoi seurata Instagramissa joku, jonka profiilia en sen enempää tutkinut. Klikkasin profiilista vain suoraan osoitteeseen www.kotto.fi», koska mietin, että mikä ihme on Kotto. Ensivilaisulla rakastuin Marsupin pikaneliöliinaa ja juurikin Turun Seudun Mameista (TSM) kyselin kokemuksia ja Tuuli, joka oli sen instatilinkin takana, tuli heittämään kommenttia. 

Mun Kotto, sun Kotto, meiän Kotto. Kantovälineisiin ja kantamiseen erikoistunut verkkokauppa ja viihtyisä, pieni perhepuoti, josta löytyy vaikka ja mitä omaksi tai vuokralle. Kun mä olin törmännyt Kottoon, hymähdellyt hetken sille, että tajusin Tuulin olevan Tuuli ja kiinnostunut Marsupista, uskaltauduin kysymään, josko meillä olisi kaupan aukiolojen ulkopuolella mahdollisuus lainata pikaneliöliinaa laivareissua varten hätäisellä aikataululla. Saatiin sovittua aika ja vaikka Marsupi kuulosti pikaneliö_liinan_ takia yhdeltä solmulta, oli Tuuli opettanut tämän käytön pian sekä mulle, että miehelleni. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä, että meihin jaksettiin käyttää aikaa ja saatiin rauhassa tutustua kantovälineeseen eikä reissu ollut mikään tässä tää ja morjes -juttu. 

No mikä se pikaneliöliina on? Löytyy sekä Marsupi Standard» sekä Marsupi Breeze», joista meillä on jälkimmäinen. Breeze on Standardin superkevyt ja pellavasekoitteinen versio, jonka paino on alle 300 grammaa. Superkevyt, superkiva, superhelppo ja superhalpa, jos vertaa moniin kantoreppuihin. Ei klipsejä ja klipsuja, muttei sidontojakaan, jotka saa mun pään pyörälle pelkästä ajatuksesta. Myönnän, että ajattelin alkuun vähän nojuujuu tyylillä siitä, miten hyvä tää voi olla, mutta tosi nopeesti sain huomata, että kaikki se on totta. BB:n repussa hartiat kipeytyi lyhyenkin kantamisen jälkeen, mutta Marsupi on niin kevyt ja pehmeä, etten edes tunne sitä. Mä myös pelkäsin jo etukäteen, etten varmaan jaksaisi kantaa tyttöä paria kuukautta pidempää, mutta tyttö on nyt reilu viisi kuukautta ja 7,4 kiloa enkä huomaa eroa siihen parin viikon ikäiseen neitiin, jonka kanssa tätä harjoittelin (muoks. enkä kantaessani reilu vuosikasta, vajaa ysikiloista). Marsupi on meillä edelleen ja vaikka tyttö viihtyy lattialla niin hyvin, ettei pikaneliöliinaa tarvita enää päivittäin arkisissa asioissa kotona, on se käytössä joka viikko ja mukana aina, kun astun ulko-ovesta kotipihaa pidemmälle. Omat, ennen raskautta olleet mitat ovat jossain kaaaaaukana tulevaisuudessa ja kymmenen jäljellä olevaa raskauskiloa tekee aika huonokuntoiseksi pullamössöksi, mutta uskon, että hyvällä kantovälineellä jaksan kantaa ensi kesään, sinne 1-vuotiaaksi asti.

Kotto löytyy netistä www.kotto.fi», Facebookista @Kotto - perhepuoti» ja Instagramista @Mun_Kotto». Notta eipä mulla muuta. Halusin vaan päästä vielä avaamaan suuni sen suhteen, että mää <3 Tuuli, mää <3 Kotto ja mää <3 Marsupi Breeze pikaneliöliina. Postausta ei ole toteutettu yhteistyössä, vaan mä päätin kirjoittaa tän kaiken omasta tahdostani, koska Tuuli on kaiken näkyvyytensä enemmän kuin ansainnut ja mulla oli vielä hetki mahdollisuus sitä antaa. Kiitos. 

(Kuva 10/17 Vauva-lehdestä. Neiti ja Kotton Tuuli. Lehden kuva @Pimiö Lounge».)

TOISEN LAPSEN TARVIKKEET JA TURHAKKEET

Esikoisen ollessa noin puolivuotias mä kirjoitin postauksen tarvikkeista ja turhakkeista» ja heti vauvan ensimmäisen kuukauden aikana sama ajatus tuli mieleen. Niinpä mä listasin samat asiat uudestaan ihan jo pelkästä omasta mielenkiinnostani. Alleviivatut ovat mielipiteitä esikoisen ajalta ja lihavoidut tästä hetkestä. Oikeastaan kaikki näistä on jo esikoisen ajalta, sillä vaikkei varsinaisesti ajateltu toista lasta, säilöttiin kaikkea vielä sen varalta ja siksi Jollyroomilta» saatu Petite Chérie -hoitolaukku taitaa olla ainoita asioita, jotka tullut vauvan kohdalla uutena tarvikkeena.

1) Nenäfriida - tarvike / turhake

Esikoisen kohdalla nenäfriida lukeutui ehdottomasti tavikkeisiin, mutta tällä kertaa sille ei ole ollut vielä käyttöä, vaikka vauva koko myös ensimmäisen pienen flunssansa kuukauden iässä. Toivon tietenkin tän jäävänkin turhakkeeksi, koska pienen sairastelut on aina niin inhottavia.

2) Tutit - tarvike / turhake

Mähän koin suurta paska mutsi -fiilistä, kun harkitsin tutin antamista vauvan ollessa vasta neljän päivän ikäinen. Eniten kai pelkäsin, että imuote olisi niin uusi juttu, että tutti vain sotkee asioita entisestään, mutta pelkäsin turhaan. Hyvä tutin syöjä vauva ei koskaan ole ollut, mutta se on toisinaan auttanut odottamaan vuoroaan vähän maltillisemmin ja rauhoittanut kovin itkuista pientä. Hermot tutin kanssa on mennyt tuhat kertaa, mutta silti se on ollut tarvike.

3) Tuttipullot - Tarvike / turhake

Ainakin toistaiseksi tuttipullo on ollut ihan täysin turhake ja sellaiseksi mä uskon sen myös jäävän. Kesän lähestyessä aletaan hörppimään varmaan pieniä määriä vettä, mutta siirrytään luultavasti ihan suoraan ensinokkamukiin. Ollaan oltu näin kauan ilman tuttipulloa, joten musta olisi vähän turhaa totuttaa siihen enää, kun nokkamuki ajaa saman asian ja samalla vältytään siltä tuttipullo - nokkamuki -vaihdoltakin.

4) Koliikkikeinu - tarvike / turhake

Viime kerralla koliikkikeinu oli todellakin tarvike, mutten osaa sanoa olisiko sille ollut käyttöä tällä kertaa, kun meillä ei sitä ole. Kaverilla ollessa vauva ei kuitenkaan viihtynyt keinussa sen paremmin kuin missään muuallakaan ollessaan väsynyt.

5) Yhdistelmävaunut - tarvike / turhake

Meillä on tällä hetkellä yhdistelmävaunut, tuplarattaat sekä matkarattaat ja jokainen näistä on hyödyllisiä tarvikkeita. Yhdistelmävaunut on olleet lähinnä  parvekevaunuina ja niitä on käytetty päivittäin, joten musta on ollut jees, ettei ole tarvinnut vääntää tuplien kanssa eestaas auton, varaston ja parvekkeen väliä. Vaunut on nykyään toimineet myös vauvan sänkynä meidän makuuhuoneessa öisin, kun pinnasänky on poikien yhteisessä huoneessa.

6) Telakallinen kaukalo - tarvike / turhake

Luonnollisesti tarvike. Mä oon todella tarkka liikenteessä kulkemisesta eikä meillä ole kummallakaan lapsella asiaa autoon edes lyhyinä matkoina ilman asianmukaisia varusteita, joten ei tarvitse selitellä. Surullista, jos pitäisi.

7) Itkuhälytin - tarvike / turhake

Meidän Nabby-itkuhälytin» on ollut tarvike kummankin lapsen kohdalla. Esikoisella se oli tarvikkeena, kun tämä siirtyi omaan huoneeseen niin aikaisin ja vauva taas on nukkunut aina päiväunia parvekkeella. Toisaalta sitä pärjäisi varmaan ilman, mutta mä saan paremman mielenrauhan, kun leikkiessä tiedän, ettei itku vaan voi jäädä kuulematta. Myös hälyttimessä oleva lämpömittari auttoi talvella arvioimaan, koska oli aika vetää vaunut sisälle ja nykyään tiedän, milloin kannattaa mennä avaamaan pussia .

8) Bumbo-tuoli - tarvike / turhake

Otettiin Bumbo tällä kertaa kokeiluun, kun vauva tuntui viihtyvän jatkuvasti vain pystyssä. Käyttökerrat jäi kuitenkin vain yhteen, sillä yhdelläkään kokeilukerralla poika ei tainnut tuntea sitä omakseen. Viime kerralla tää ei ollut välttämätön, tällä kertaa täysin turha.

9) Sitteri - tarvike / turhake

Kuten myös. Esikoinen aloitti soseiden maistelun jo noin neljäkuisena, vaikka se ei kauaa kestänytkään. Poika oli kuitenkin niin pieni, että soseet syötiin sitterissä ja toisinaan tää viihtyi siinä pieniä hetkiä muutenkin. Tällä vauvalla sitteri oli käytössä ensimmäisen kuukauden aikana, mutta siinä nukutut päiväunet vaihtui pian parvekepäikkäreihin ja sitteri siirtyi kaappiin viemään tilaa. Tällä hetkellä vauva on vielä vähän pieni syöttötuoliin, mutta sitteri ei aja asiaa edes soseita syödessä, kun siihen laittaessa alkaa heti huuto.

10) Hoitotaso - tarvike / turhake

Hoitotasoa/-pöytää meille ei edes ollut. Edellisessä kämpässä pyykkikone ja kuivausrumpu oli vierekkäin, ja saatiin siihen päälle siisti hoitopöytä, josta tykkäsin. Tänne muuttaessa systeemi kuitenkin muuttui pesutorniksi eikä jaksettu vaivata päätä sillä, että oltaisiin keksitty sopiva järjestys tason mahtumiselle. Harkittiin pinnasängyn päälle asetettavaa tasoa, mutta päätettiin koittaa ensin ilman ja hankkia, jos tarve tulee. Eipä tullut ja vaihdot on sujuneet ihan ilman ongelmia.

11) Kylpyamme ja -teline - tarvike / turhake

Ensimmäisinä kuukausina tarvike! Musta oli niin paljon mukavempi pestä pientä ja antaa tän olla rauhassa kylvyssä, kunnei itse tarvinnut kyykistellä selkä vääränä lattialla. Nyt oltiin vaan kokemusta rikkaampia ja tiedettiin jo etukäteen kylpytuen hyöty, joten pikkuamme ja teline jäi pois paljon aikaisemmin.

12) BabyBjörn-kantoreppu - tarvike / turhake

Pelastus, kun iltaisin huutavan vauvan sai välillä reppuun ja omat kädet vapaaksi. Reppu on ollut myös kaupoilla hyvä, kunnei aina jaksa kulkea tuplilla, muttei myöskään juosta uhman perässä. Isompi matkarattaisiin ja pienempi reppuun - toimii. Jälkeenpäin mua on vähän harmittanut, että meillä oli toista kertaa lainassa kyseinen BB-reppu ja aloin ymmärtämään reppujen laadun päälle vasta myöhemmin. Jos oisin ymmärtänyt kaiken tän jo esikoisen aikaan, oisin ehdottomasti hankkinut paremman ja ergonomisemman repun, johon ei olisi kaivattu omia huiviviritelmiä vauvan asennon oikaisemiseksi.

13) Harsot - tarvike / turhake

Siinä missä esikoinen puklasi 10 kertaa koko vauvavuotensa aikana, vauva puklasi kymmenen kertaa päivässä. Vasta nyt tiedän, mitä ihmiset tarkoittaa sillä jatkuvalla puklulta haisemisella, tekstiilien pilalle menemisellä ja omien ja vauvan vaatteiden kokoaikaisella vaihtamisella. Puklaamisen muuten liittyy myös äitiyteni pelottavin hetki, kun muutaman viikon ikäinen bebe makoili sohvalla ja puklua alkoi tulla suusta ja nenästä ihan järkyttävät määrät. Käänsin vauvan paremmin kyljelleen, otin siinä asennossa syliin ja tunsin vain velton vauvan. Sydän löi varmaan kahtasataa ja päässä kävi kaikki mahdolliset ajatukset, muttei mikään toiminut. Olin ihan valmis juoksemaan rappuun ja hakkaamaan kaikkien ovia, jotta joku osaisi auttaa, mutta vauva alkoi yskimään ja palautui normaaliksi.

14) Leikkimatto - tarvike / turhake

Ei mikään välttämätön tarvike tääkään, mutta pelastanut joitain hetkiä, kun vauvan leikkiessä mä oon saanut tehdä ruokaa, siivota ja touhuta esikoisen kanssa välillä ihan kahden. Onpahan siiten joitain kertoja nukahdettukin leikkimaton musiikkien ansiosta.

Löytyy siis sekä samoja että eri mielipiteitä ja musta tässä huomaa hyvin sen, että odottavien äitien kysellessä tarpeellisia tarvikkeita muiden on vaikea vastata mitä todellisuudessa tarvitaan, vaikka vinkit tietty onkin jees. Siinä missä nenäfriida pelasti esikoisen yöt, on se nyt lojunut kaapissa ja vauva puolestaan on käyttänyt esikoiselta jääneitä, täysin käyttämättömiä harsoja. Kaikki jutut on niin lapsikohtaisia, että pelkästään kokeilemalla selviää niiden tarve. Toisen turhake on toisen tarvike.

Postaus kirjoitettu 3/16.

LOVE TO DREAM - KOHTI PAREMPIA UNIA

*Postauksessa esiintyvä tuote on saatu blogin kautta lahjaksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

Instagramissa jo aiemmin tällä viikolla mainitsinkin, miten kiitollinen oon siitä, että blogin myötä oon saanut tutustua enemmän tai vähemmän teihin. Uusien ihmisten lisäksi oon saanut tehdä kivoja ja hyödyllisiä yhteistöitä, ja vaikkei tää sellainen ookaan niin mun on ihan pakko kertoa teille yhdestä jutusta. 

Sain viime viikolla Ja pahimpia on illat -postauksen jälkeen sähköpostia seuraajalta ja tämä kertoi edustavansa Baba Express yritystä ja verkkokauppaa», joka maahantuo Love to Dream kapalopusseja». Luettuaan kyseisen postauksen ihana Heidi tahtoi yrittää auttaa ja tarjosi meille kapalopussia veloituksetta ilman, että olisin velvollinen sanomaan sanaa asiaan liittyen. Vauva oli toisinaan rauhoittunut peittomyttykapaloon, mutta huonolla peitolla ja mun ei-niin-hyvällä osaamisella tää sai riuhdottua aina vähintään toisen käden vapaaksi, joten päätin antaa lähinnä pakkopaitaa muistuttavalle pussukalle mahdollisuuden.

Ja tiedättekö, se auttaa! Vauva on nukkunut nyt neljä yötä pussissa ja se todella auttaa. Yllätyin siitä, että pakkopaitaisuuden sijaan pussi on hirvittävän joustava ja pituutensa ansiosta jaloille jää runsaasti tilaa potkia. Tavallisesti pieni yrittää iltaisin syödä, mutta syöminen on masuvaivoja, nipistelyä, huitomista ja itsensä ylemmäs potkimista ponnistaen mun reisistä. Syömisen jälkeen onkin alkanut tunteja ja tunteja kestävä, korvia raastava ja sydäntä repivä huuto.

Heti ensimmäisenä iltana yllätyin siitä, että bebe söi ilman pienintäkään sähellystä, mutta vielä hullumpaa oli, että siihen se jäi. Ilman huutoa, ilman syliä. Eilinen olikin taas poikkeus, muttei läheskään yhtä paha, mitä oikeat koliikki-illat. Syy saattaa sitä paitsi olla tiistaina saadun Rotateq-rokotteen tai ainakin luulen sivuoireiden olevan täällä. Mukavan pussin ja luonnollisen asennon ansiosta vauva on kuitenkin nukkunut yönsä rauhallisesti, ja jokainen 8 - 16 tunnin yö on mennyt yhdellä - kolmella syötöllä. Kop, kopkopkop, kop. Kesti tää sitten nää neljä yötä tai seuraavan neljän viikon yöt niin tällä hetkellä ainakin liputan pussin puolesta, joten vielä kerran iso kiitos!

LÄMPÖÄ PETITE CHÉRIELTÄ

Vaikkei syntymäkuulla olekaan väliä, mä oon ollut alusta asti iloinen siitä, että meillä pojat on syntyneet niin samoihin aikoihin. Pärjätään yksillä synttäreillä vuodessa ja mikä parasta, esikoisen vanhat talvi- ja kesävaatteet on vauvalle sopivia juuri oikeaan aikaan vuodesta. Vuoden loppupuolella syntyneille skideille on ollut aika kätevä hankkia jonkilainen pussi vaunuihin, jotta pientä ei tarvitse pakata ihan niin hirvittävän paljoa ulkoillessa. esikoisen aikana mun ei tarvinnut vaivata päätäni tällä, sillä esikoinen sai joululahjaksi äitiyspakkauksessa tulevan pussin tyylisen makuupussin, jota myös vauva käytti tämän syksyn aikana. Tahdon kuitenkin säästää pussin omistajalle itselle, joten tarkoituksena oli hankkia pienelle ihan oma, mutten oikein tiennyt millainen olisi jees. Lopulta päätös tehtiin kuin mun puolesta, kun Jollyroom» otti jokunen viikko sitten yhteyttä ajankohtaisiin tuotemerkkeihin liittyen, ja sain valita meille haluamani lämpöpussin verkkokaupan ihanasta valikoimasta.

Pähkäilin valintaa muutamia iltoja ja selailin Petite Chérie -lämpöpussien laajaa valikoimaa». Päädyin valitsemaan meille untuvatäytteisen pussin, sillä epäilin muiden pussien mahtuvuutta tuplien pieneen vaunukoppaan. Untuvan oletin mahtuvan niin pieneen tilaan, että se sopii tänä talvena vaunuihin sekä ensi talvena rattaisiin, ja näin ollen käyttöikää saa venytettyä ihan pikkuvauva-ajasta niin pitkälle kuin käyttäjä mahtuu lämpöpussiin. 

Yövalvomisten», pimeyden ja jatkuvan sateen takia me ei valitettavasti olla vielä testailtu pussia ulkoillessa, mutta parveketestiin se on päässyt kummallakin pojalla. Petite Chérie -pussi on 100cm pitkä ja uskoisin esikoisen olevan pituudeltaan tällä hetkellä jotain 81 - 85 sentin välillä, joten tätä voisi käyttää myös hänellä kahden ollen. Takaa löytyy pussin paikoillaan pitävät liukuesteet ja pussista aukot viisipistevaljaille, jotka mahdollistavat uhmataaperonkin kyydissä pysymisen.

Pussin suuaukko näytti alkuun suurelta, mutta pienen vaunukopan ansiosta sen sai aseteltua hyvin ja se on vauvalle just eikä melkein hyvä. Lämpöpussin leveys on 50 senttiä, kun taas meidän vaunukoppa vain 33 senttiä, mutta pussia asetellessa ei tehnyt tiukkaakaan mahduttaa sitä koppaan, sillä untuva meni juuri niin pieneen tilaan kuin ajattelinkin. Vauva ei varsinaisesti ole pukemisen ystävä ja voitte vain arvata pukeudutaanko me ilmojen viiletessä tästä lähin järjettömiin vaatekerroksiin vai vähän vähempään vaatetukseen ja Petite Chérieen.

Jollyroomin lämpöpusseissa on meneillään just nyt kivat alennusprosentit, joten kannattaa tsekata värit ja kuosit», ja lisätä vaikka omaan toivelistaan tai tilata itse muhkea ja lämmin pussi jollekin tärkeelle pikkuihmiselle! Vauvan kommentti pussiin oli zzZzzZzZz, eli mitä ilmeisemmin kelpuutettu ja hyväksi todettu.

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Jollyroomin» kanssa ja siinä esiintyvä tuote on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

TUPLARATTAAT - CHECK

Maaliskuussa kyselin teiltä vähän vinkkejä siihen, millaisella välineistöllä tällaisen 1v11kk ikäeron kombon mahtaisi olla tulevaisuudessa helpoin liikkua ja sainkin mukavasti vastauksia sekä blogin puolella että Facebookissa. Seisomalauta lähti heti pois laskuista ja perässä meni päällekkäin/peräkkäin istuttavat tuplat, joten oli selvää, että tahdotaan skidien olevan vierekkäin. Mitkään vaihtoehdoista ei ole missään vaiheessa ollut ehdottomia suosikkeja tai inhokkeja eikä minkään ulkonäkö ole miellyttänyt erityisen paljon. Olo on ollut ennemminkin sellainen "No jaaaaah" jokaisen kohdalla. Googlettelujen jälkeen vertailin tuotteita vähän keskenään ja lopulta mietin kolmen vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia. 

Kuva Lastenverkkokauppa.fi»

Juttuja listatessa tärkeiksi ominaisuuksiksi löytyi hyvät ilmakumirenkaat, alta löytyvä kori, erilliset kuomut, vaunukopan suunta ja kova vaunukoppa, joista kolme viimeistä lopulta tiputtikin listasta pois Emman Jule Twinit. Meiltä löytyy Emman matkarattaat, joihin oon ollut enemmän kuin tyytyväinen, joten sen puoleen ehdin jo liputtamaan niitä. Musta on kuitenkin tärkeää saada vauvan kasvot kohti mua ja tämä tietenkin tarvitsee kuomun ainakin alkuun eikä esikoinen välttämättä ole halukas pitämään sitä päällään. Myös kova vaunukoppa on ehdoton syys-/talvivauvalle.

Kuvat Coolmompicks.com»

Jäljelle jäi Mountain Buggy Duetit sekä Carenan Double Swingit (nykyinen versio Carena Gotland). Buggy Duetit voittivat leveydellään, sillä ne ovat jopa 10 senttiä Carenoita kapeammat ja mua vähän hirvittää kuinka saan olemattomilla voimillani kuljettua tuplilla yhtään mihinkään Ja kun puhun olemattomista voimista, ne todella ovat sitä. Näillä ei hirvittävämmin ollut muita eroja, mutta joku Carenoissa viehätti ulkonäöllisesti enemmän ja hintakin oli mieleisempi. Mä en tietenkään osaa ennustaa tuplien lopullista tarvetta, joten olisi tuntunut turhalta maksaa hurjia summia siitä, että niitä saatettaisiin käyttää kerran kuussa neuvolareissuilla ja tämä oli suurin syy kääntyä niiden puoleen.

Kuvat Vauvapiste.putteri.fi»

Double Swingejä ei kuitenkaan mun ymmärrykseni ja googlettelutaitoni mukaan enää valmisteta, joten miinuksena oli se saatavuus. Tsekkailin Tori.fi:tä aina silloin tällöin, mutta lähistöllä oli harvoin tarjolla ko. rattaita ja jos olikin, ne olivat vain rattaat ilman vaunukoppaa ja olisi kuitenkin helpompi hankkia kaikki kerralla. Yhtenä viikonloppuna löysin hyvän vaihtehdon ja koska niitä on kolmessa kuukaudessa ollut pyöreät nolla, ajattelin, että mielummin ollaan liian ajoissa (kuten kaikessa tässä raskaudessa) kuin liian myöhässä ja käytiinkin tekemässä kaupat, joista saatiin kovan vaunukopan lisäksi myös pehmeä. Nyt kauppojen jälkeen bongasin kuitenkin Carena Gotlandit, jotka ovat ilmeisesti samat kuin Double Swingit, mutta kulkee eri nimellä. Niitä näyttäisi olevan ainakin yhdessä nettikaupassa, mutta oon silti tyytyväinen, ettei tarvinnut ostaa näitä uutena.

Eli nyt meidän varastossa on odotellut jo kuukauden verran yhdet mustat Carenan Double Swingit tätä pientä saapuvaksi ja meidän hankinnat vaatteita (ja ehkä sitteriä) lukuun ottamatta taitaa ollakin tässä, kun kaikki muu löytyy jo ennestään. Yhden lapsen kanssa kolmen kilometrin lenkkiä suurempaa kokemusta mulla ei vielä ole, mutta jos vaan saan aikaiseksi niin luutavasti höpöttelen niistä viimeistään loppuvuodesta vähän enemmän mielipidettäni käytön jälkeen.

Tsekkaa myös Isojen poikien sänky - check -postaus».

ISOJEN POIKIEN SÄNKY - CHECK

Me taidettiin ottaa "isojen poikien sänky" puheeksi jo joskus alkukeväästä, kun oltiin koko ajan tietoisia siitä, ettei aiota hankkia meillä syksyllä toista pinnasänkyä vaan pojan nykyinen sänky siirtyy tulevalle pikkuveljelle. Tarkoitus oli siirtyä pinniksestä pois jo kevään aikana, mutta sitten eteen tuli muuttosuunnitelmat ja pelkäsin, että pikkuherralle tulisi muutoksia liian nopeaan tahtiin, jos tämä ei ehtisi kunnolla tottumaan uuteen sänkyyn ja oltaisiinkin jo uudessa kodissa. Tehtiin muutto ihan rauhassa, sen jälkeen annettiin tutit lintuvauvoille» ja totuteltiin hetki siihen, mutta päätettiin kuitenkin, että kesän aikana luovutaan pinnasängystäkin.

Alkuperäinen kuva Sotka.fi»

Kriteerit tulevalle sängylle oli valkoinen, jatkettava ja turvalaidallinen, ja mun yllätykseksi luottokauppa-Ikeasta ei poikkeuksellisesti löytynytkään mieleistä. Yhtenä vaihtoehtona meillä oli Sotkan JUNIOR-jatkettava -sänky», jonka suht halpa hinta oli suuri plussa, mutta jonka odottaminen mietitytti, koska a) mä olen kaikkihetimullenyt-tyyppiä ja etenkin b) omistan tällä hetkellä poikkeukselliset(!!) lehmän hermot ja haluan riidellä nukkumisesta mahdollisimman pian ennen kuin omat hermot palaavat. Läpikuultavuus ei nyt lopulta olisi haitannut, mutta uskon, että pojan huoneeseen sopii paremmin ihan perusmatta. Ennen kunnon ostopäätöstä erehdyin kuitenkin googlettelemaan vielä kerran ja löysinkin vaihtoehdoiksi myös sänkyjä, joista olin vähän haaveillut tietämättä niiden nykyisestä olemassaolosta.

Kuva Kalustekauppa.com»

Olin siis haaveillut sängystä, joka mun pikkusisaruksilla oli joitain vuosia sitten. Pikkusiskolla oli pieni parvisänky ja pikkuveljellä ihan tavallinen sänky, mutta ne sai myös kasattua kerrossängyiksi. Koitin jo keväällä googletella tätä tuloksetta ja unohdin koko asian, mutta se palasi mieleen, kun törmäsin tällaiseen ihan vahingossa tällä kertaa, kun etsin sänkyä tosissani. Löysin kaksikin kovin samantyyppistä sänkyä: NUKKU-jatkosänky» ja Unipuu-sarjan Jatkopuu», joista molemmista on muokattavissa kolme eri sänkyä lapsen kasvun mukaan lisäosia ostamalla. Kummankin plussiin unohdin kirjoittaa irroitettavan laidan, jota JUNIORISSA ei ollut. Hinta näissä mietitytti paljon, mutta pohdittiin lopulta, ettei siitä ole mikään pakko tinkiä. Pojalle on 1,5 vuotta kerätty lahjarahoja tilille sillä ajatuksella, että niillä saadaan helposti kustannettua kaikki isot hankinnat ja näitä isoja hankintoja ei rattaita ja turvaistuinta lukuun ottamatta ole ollut eikä liiemmin pitäisi tullakaan, joten pihistämisen sijaan sänkyyn voisi ihan yhtä hyvin panostaa parhaimmillaan kouluikään asti. 

Kuva Kalustekauppa.com»

NUKKU ja Unipuu olivat olivat kovin tasavertaisia ja niiden välillä ratkaisi Unipuun avonainen pääty, joten vaihtoehdoiksi jäi joko JUNIOR tai Jatkopuu, ja oikeastaan sen enempää miettimättä päädyttiin sitten jälkimmäiseen, joka on itse asiassa juurikin se samainen sänky, joka niillä mun sisaruksilla on ollut. Onhan nykyinen hinta aika hurja verrattuna siihen, millä oltaisiin halvimmillaan päästy, mutta mua turhauttaa tavaroiden vaihtaminen (myydään vanhaa alta, ostetaan uutta tilalle ja myydään taas), joten  tykkään ajatuksesta, että sängyn on mahdollisuus kasvaa lapsen myötä ja saadaan lisäosilla tästä myöhemmin esikoiselle parvisänky tai vaikkapa pojille kerrossänky.

Unipuun olisi tarkoitus olla liikkeessä tänään ja toivon mukaan kasataan se viimeistään huomenna, jotta nähdään, montako kymmentä kertaa sängystä on kiva karata, kun siihen viimein on mahdollisuus. Pääsee näkemään onko ne mun hermot todella lehmän hermot, kuten on ollut koko raskauden vai puskeeko se härkä nyt tässä vaiheessa takaisin pintaan.

TARVIKKEET JA TURHAKKEET

Huh huh. Mun piti julkaista luonnoksissa pyörinyt Tarvikkeet ja turhakkeet -postaus jo alkuviikosta, mutta meillä kävikin niin, että vauvalle nousi kuume ja pari päivää sairastettuaan sama tauti iski mulle vieläkin kamalempana, joten me ollaan lähinnä lepäilty ja telttailtu puhelimen taskulampun valossa peiton alla, heh. Viime yönä päivitin Instagramiin sellaista settiä, ettei aamulla ollut mitään tietoa tapahtuneesta, mutta nyt aletaan olemaan edes vähän enemmän elävien kirjoissa... Täysissä sielun ja ruumiin voimissa en vieläkään ole, joten pahoittelen kirjoitusvirheitä ja luultavasti töksähtelevää tekstiä - koittakaa saada selvää.

Nyt niihin tarvikkeisiin ja turhakkeisiin, joista ensimmäisenä nenäfriida. Friida ei varsinaisesti kuulunut meidän hankilistalle vaan saatiin se sattumalta vauvan jo synnyttyä, eikä turhaan. Vauva sairastui ensimmäiseen flunssaan vähän ennen kuin täytti kuukauden, joten viime päivinä se on ollut käytössä toista kertaa. Vaikka käyttökertoja on ainoastaan se pari, on se näillä kerroilla ollut sitäkin tärkeämpi. Mä en tosin itse pysty astmakeuhkojeni kanssa tätä käyttämään, mutta A on ollut hoitamassa sen homman, eikä vauvakaan ole asiasta moksiskaan, kun vehje tuo varmasti helpotusta oloon. Tarvike ehdottomasti.

Tutit, joita "meidän lapsi ei syö". Joo, eipä! Näin ainakin kuvittelin, mutta pikkuvauva-aikana imemisen tarve oli niin suuri, että olisin saanut maata jatkuvasti ihmistuttina, joten tutit tuli kyllä tarpeeseen. Vaikka tutti on meillä useimmiten vain viimeisenä lohdukkeena, yötkin sujuvat ilman ja välillä saattaa mennä lähes viikon verran tutitta, koen sen silti hyödylliseksi.

Turhakkeena meillä on ollut kaapissa tuttipullot, joita ostettiinkin vain kaksi (+ yksi saatiin). Pariin kertaa soseita maistellessa vauva hörppäsi maitoa pullosta päälle, joten varsinaisesti niitä ei ole tarvittu. Pulloista ainoa kelpuutettu oli Anti-colic, eikä mulle oikein selvinnyt, että mikä siitä teki vauvan mielestä niin erilaisen. Käyttämättä jääneet pullot siirtyivät hyllyiltä laatikkoon odottelemaan mahdollista seuraavaa testaajaa. Haikeus.

Kuten blogissa on tullut useaan kertaan ilmi, päiväunet ovat oleet meillä aina nou nou nou. Muutaman kuukauden ikäisenä vauva suostui nukkumaan ainoastaan sylissä tai kaukalossa, jos sitä jaksoi heiluttaa edestakaisin, joten päätettiin kokeilla koliikkikeinua. Ei siinä todellakaan jokaisella yrityskerralla nukuta, mutta ne vähäisetkin kerrat tuntuu huimalta, kun saa olla itse kädet vapaina. Joku blogin puolella varoitteli, ettei kannata laitetta hommata, kun siitä on vaikea vieroittaa, mutta mä koen sen olevan aika pieni haitta. Vieroitetaanhan sitä tutista, tuttipulloista, pinnasängystä jne. Bingo! Tarvike!

Yhdistelmävaunut ostettiin riskiostoksena halvalla osoitteesta Preeco.fi». Vaunupaketti maksoi vajaa 300€, joten olin varautunut täysin pilipaleihin, mutta ne yllättivätkin iloisesti. Ainoana miinuksena on ollut oikealle puoltavat vaunut (korjaantui kuitenkin vaihtamalla renkaiden paikkaa) ja huonosti kääntyvät raattaat, jos lapsi katsoo eteenpäin. Rattaissa ei siis sinänsä mitään vikaan, kun en kuitenkaan tykkäisin työntää niitä niin päin. Vaunut ovat kulkeneet meillä niin pitkillä lenkeillä kaupungissa kuin mökillä kamalilla hiekkateillä ja odotuksiin verrattuna olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Tarvike. 

Telakallinen kaukalo ollut todella käytännöllinen ja tarvike. Ihmiset jaksaa kerta toisensa jälkeen taivastella miten helposti sen saa kiinnitettyä ja samaa mietin itsekin. Säästää aikaa, sekä hermoja, jos miettii kaukaloja, jotka tulee kiinnittää kerta toisen jälkeen vyöllä (käyttääkö niitä edes kukaan?).

Luultavasti ensi viikon aikana meille on tulossa Postiin itkuhälytin. Toivon, että itkuhälyttimen myötä tapahtuvat muutokset tuovat vähän helpotusta turhan levottomiin öihin, mutta siitä lisää paketin saapuessa.

Uusimpana meillä on lainassa oleva Bumbo-tuoli, joka ei ole välttämätön, mutta josta on myös ollut muutamia kertoja apua. Jos menen vauvan kylvyn aikana itse suihkuun, on hän yleensä katsellut ammeen pesemistä ja veden laittamista Bumbossa. Myös keittiöhommien katselu tuolissa on mukavaa puuhaa. Välttämättömyydestä huolimatta listaisin tarvikkeisiin.

Sitteri on ollut sekä tarvike että turhake. Taas saa todeta, kuinka vauva-aika häviää mielestä pikkuhiljaa, sillä en muista kunnolla, kuinka paljon sitteri on todellisuudessa ollut käytössä, mutta joitakin kertoja siinä on jaksettu muun muassa urheilua tuijottaa. Suurin hyöty on kuitenkin ollut soseiden maistelun ajan.

Hoitotaso kuuluu vähän samaan kategoriaan tuttien kanssa. Meidän lapsihan nukkuu omassa sängyssä ja omassa huoneessa alusta alkaen. Juhuu, kyllä vain! No pinnasänkyä ei tarvittu ensimmäiseen kuuteen viikkoon, eikä omaa huonetta tai hoitotasoa vielä tähänkään päivään mennessä, joten se irroitettiin vihdoinkin pois lipaston päältä. Ikean hoitotaso oli siis täysin turha osittain siitäkin syystä, että meille tehtiin kylpyhuoneeseen taso pesukoneen ja kuivausrummun päälle, joten siinä vaihtuu vaipatkin loistavasti. 

Ensimmäiset kuukaudet meillä oli käytössä kylpyamme ja -teline, jotka telineen ansiosta säästivät ehdottomasti omaa selkää. Ammeen jäätyä pieneksi siirryttiin suurempaan ammeeseen ja kylpytukeen, ja siitäpä vasta riemu alkoi. Molemmat edellä mainituista ehdottomia tarvikkeita.

Koska vauva on ollut pienestä pitäen todellinen sylivauva, on selkä ja kädet olleet melkoisen kovilla aina välillä, jolloin Babybjörnin kantoreppu on ollut suuri apu. A:n ollessa yövuorossa myös koirien ulkoilutus on onnistunut multa, kun oon saanut vauvan kätevästi reppuun vaunujen sijaan. Tarvikkeisiin todellakin.

Harsot ovat olleet lähes täysin turhakkeita unirättiä lukuun ottamatta. Meillä ei ole kertaakaan jouduttu vaihtamaan vaatteita pulautuksesta johtuen ja pulautuksia onkin tullut arviolta 10 - 15 kertaa. Tähtirätti on kuitenkin ollut huippu ja se on pelastanut monta hetkeä, kun vauva on tykännyt tuijotella kuvioita. Yleensä myös uni tuli huomattavasti paremmin tähtirätin alla. Ihan lemppari.

Sylivauvat ei tunnetustikaan viihdy lattialla ja siitä syystä leikkimattoa ei ole mitenkään hirvittävä suurissa määrin käytetty, mutta pientä helpotusta se toi siinä soivan musiikin ansiosta. Viikko aikaa yritin laskea vauvaa matolle pitkästä aikaa, mutta musiikin alkaessa pojalta pääsikin joka kerta vain itku. Leikkimaton irroitettavat lelut kelpaavat kyllä vieläkin mainiosti!

Vaatteista turhakkeina ovat olleet muun muassa ei-niin-käytännölliset jumpsuitit, hupparit, ylipäätään paidat, sekä kovat farkut. Jumpsuitit ovat vauvojen päällä supersöpöjä, mutta meillä ainakin huput ovat olleet yksi riesa - joko ne roikkuvat lähes silmillä tai sitten ovat niskassa ihan rutussa. Pienille myydään myös mitä söpömpiä huppareita ja paitoja, mutta laitapa sellainen ikiliikkujan päälle niin varmasti on napa paljaana ja paita kainaloissa. Bodyt ovat vieläkin erityisen hyviä, vaikka pikkuhiljaa ollaan pystytty käyttämään myös noita yllä mainittuja.

Nyt alkaa teksti ja sen tuottaminen tökkimään vieläkin enemmän, joten loppuun kuva, joka ei niinkään liity itse aiheeseen. Se oli kuulkaapa pyörähdys, pyörähdys ja pyörähdys - ja katastrofi oli valmis! Jo paikoillaan oleva lapsiportti on tulevaisuudessa tarvikkeiden tarvike.