LISÄÄ VAIN JÄÄTELÖ (LAHJA KERHOTÄDEILLE)

Esikoisen kerho on lopuillaan ja tänä keväänä meidän on aika sanoa heipat näille tyypeille, sillä kyseistä kerhoa ei enää ensi syksynä järjestetä. Toinen näistä tädeistä oli kerhon vetäjänä jo, kun esikoinen ensimmäistä kertaa tepsutti ovista sisään ja hän oli tälle heti sellainen turvapaikka, joten oon tosi iloinen siitä, että sama vetäjä on säilynyt tämän 1,5 vuoden ajan (tuntuu muuten hullulta, miten pitkään sama tyyppi on mun lapseni tuntenut). Koska nämä heipat on hyvästit, en jaksanut miettiä, miten päästäisiin muistamisessa mahdollisimman edullisesti, vaan selailin nettiä ja kun törmäsin Just add ice cream -lahjaboksiin, tiesin mitä tahdoin antaa. Esikoisen kanssa tehtiin yhdessä jätskiaiheiset kortit tädeille ja hän kävi kaupassa valitsemassa vähän juttuja boksiin, joka lopulta sisälsi:

Kuusi herkku-/jäätelökuppia

Kuusi muovista lusikkaa

Kuusi kuningatarvohvelia

Mini vaahtokarkkeja

2,5 askillista minismartieseja

Puolikkaan pussin strösseleitä

Forest fruit -jätskikastikkeen

Ostettiin pieniä sellofaanipusseja sekä tarroja, joilla liimattiin pussit kiinni, annosteltiin/käärittiin herkut paketteihin ja tänään polkaistiin vielä Ikeaan ostamaan laatikot, joihin sovitettiin lahjan sisältö. Nyt vaan toivotaan, että tädit tykkää jätskistä ja ilahtuu tästä, koska musta tää on mukavempi lahja kuin yksi sekalainen kahvikuppi muiden joukossa tai kukka, joita varmasti riittää.

JOULUN LOISTAVIN LAHJA (DIY HEIJASTIN)

Ootko säkin joskus miettinyt, mikä ois joulun loistavin lahja? Mä tein tossa joku aika sitten lapsille heijastimia ja siinä tehdessä tuli mieleen, et vitsi, miksen antais sellasta myös mun äidille.  Tarvikkeita oli vaikka miten ja niin heitin pakettiin DIY perhos-/sudenkorentoheijastimen. Oon tässä duunannut näitä enemmänkin ja sen lisäksi kirjain-, emoji-, enkeli- sekä Batmanheijastimia ja vielä olisi ainakin yksi pupu tekeillä.

Perhos-/sudenkorentoheijastimeen tarvitset korupiikin, kahden kokoisia helmiä, heijastinkangasta, kuminauhaa sekä klipsin. Piirsin paperille siipien mallit, jotka ovat noin seitsemän ja kahdeksan senttiä.

Ensimmäisenä piirsin ja leikkasin siivet kankaasta ja vedin muutaman ompeleen, jotta ne eivät pääse pyörimään vastakkaisiin suuntiin ollessaan liukkaita.

Pujotin siivet sekä pienemmät helmet korupiikkiin ja väänsin piikin saksien kanssa kiinni.

Kuminauhasta leikkasin kaksi pätkää. Toisen mitassa X ja toisen X kertaa 2. Solmin tuplamittaisen korupiikin päähän ja lyhyempään pujotin suuren helmen, jonka jälkeen tein tästä epämääräisen solmun korupiikkiin. Mun helmeni on liian iso ja nousee piikin päästä, mutta kolmen kuminauhan solmukasa pitää tämän paikoillaan ja solmut ovat kuitenkin näkymättömissä helmen sisällä.

Kun nauhat olivat tukevan oloisesti, aloin letittää ja solmin letin pään klipsiin.

Oishan tän voinut kauniimmin hoitaa, mutta tadaa - se tosiaan loistaa!

TYÖHANSKOJA TARVITSEVAN APUKÄDET

Mä tyhjentelen tällä hetkellä luonnoksista vanhoja postauksia ja lisäilen niitä, joita voisin kuvitella vielä joskus julkaisevani ja vastaan tuli pikaisena postauksena tämä. En tykkää antaa mitään ylimääräistä roinaa lahjaksi, joten olin jo ajatellut, ettei mun isä saa tänä vuonna isänpäivälahjaa lainkaan. Pyörittelin mielessä kaikkea käyttötavaraa ja mulle tuli mieleen työhanskat, joita tiedän mun isän käyttävän usein pihatöissä. Passitin oman miehen hanskaostoksille ja itse asiassa samalla reissulla tää haki mulle tekstiiliväriä, joilla me painettiin kolmiin hanskoihin papalle apukädet. Esikoisen kanssa kirjoitettiin pakettiin lappu "Tässä kolmet apukädet sulle, oothan sentään PARAS PAP(P)A mulle". En tiedä oliko nää saajalle oikeesti hitti, mutta käyttöön ainakin pääsi ja tällaiselle krääsänvihaajalle oli yhtä mieltä hivelevää kuin meidän tekemät tiskirätit äitienpäivänä».

BALLERIINAMEKKO KÄDENJÄLJISTÄ

Vuosi sitten sain neuvolalta ihan korvaamatonta tukea ja tästä syystä tahdoin kiittää terveydenhoitajaa pienellä kiitoskortilla sekä levyllä suklaata. Tehtiin kortti tytön kanssa ”yhdessä”, joten yritin keksiä jotain mahdollisimman tyttömäistä, johon voitaisiin hyödyntää pieniä kädenjälkiä. Balleriinamekko oli juuri jotain niin söpöä ja hempeää, että kuvasti meidän pariviikkoista ihan täydellisesti. Ihan en tajunnut, että enhän mä noin pientä kättä saa pidettyä auki, mutta tuli tästä silti kiva.

HYVIN PYYHKII (MIELTÄ LÄMMITTÄVÄT TISKIRÄTIT LAHJAKSI)

Mä en oo aikoihin vinkkaillut teille meidän askarteluista, vaikka ollaan tehty näitä kortteja, joten ajattelin nyt pikaisesti heittää vain kuvat tämän vuoden äitienpäiväkortista sekä -lahjasta, jotka pojat antoi mummulle ja mummalle. Samalla niin yksinkertaiset, mutta silti ainutlaatuiset ja tarpeelliset.

PIENEN POJAN PUPUKORTTI JALANJÄLJISTÄ

Surprise, surprise. Kohta meitä vältellään jouluna eikä kukaan muutenkaan tahdo pitää yhteyttä, koska pelkää saavansa lisää turhia kortteja tällä tyylillä tehtynä! Käytiin pari viikkoa sitten moikkaamassa piiiitkästä aikaa mun ystävää ja tämän 1,5 viikon ikäistä poikaa. Koska me esikoisen kanssa tykätään molemmat askarrella, päätettiin käyttää vauvan päiväuniaika hyväksi ja askarreltiin näille kortti, jonka aiheen esikoinen sai valita muutaman vaihtoehdon joukosta.

Mieleisin vaihtoehto kaks-veelle oli puput, joita tosin piti alunperin olla vain yksi ilman porkkaa, sitten vain kaksi pupua ja lopulta sitten se porkkanakin, koska tekeminen oli kummastakin niin hauskaa. Musta on niin superia, kun poika innostuu näistä korteista ja ylipäätään askartelusta koko ajan enemmän ja enemmän ja pääsi tälläkin kertaa liimailun lisäksi myös piirtämään pupuille nenät ja viikset. Onhan nää nyt kuitenkin aika söpöjä!

Tsekkaa vinkkilistalta myös pöllökortti ja perhospurkit»,

enkeli- ja porokortit»,

kortti mummulle» (sovellettavissa isovanhemmalle),

norsukortti poika- tai tyttövauvalle»,

Monsterit OY -kortti»

sekä pingviinikortti».

PINGVIINIKORTTI JALANJÄLJISTÄ

ISÄNPÄIVÄKORTTI KÄDEN- JA JALANJÄLJISTÄ

Vihdoin mä tein sen! En mitään kummallista, mutta just eikä melkein täydellisen kortin. Siis sellaisen käden-/jalanjälkikortin, josta juuri aiemmin tällä viikolla höpöttelin. Mä en edes tiedä mikä siitä tekee täydellisen. Ehkä se, että ensimmäistä kertaa esikoinen auttoi kortissa enemmänkin, mm. paperin repimisessä ja liimailussa (ja se näkyy)? Ehkä se, että se on ensimmäinen esikoisen tekemä isänpäiväkortti? Ehkä se, että se on ensimmäinen tällainen, josta löytyy molemmat pojat? En tiedä.

Tunnistitteko? No nehän on tietty Monsterit OY:n Masi ja Tare»! Mä oon pienestä asti rakastanut niitä kahta ja se on yksi mun lempipeleistä Pleikkarilla. Jos minä tai mies tehdään jotain yhdellä kädellä niin aika usein tokaistaan Masin suusta kuultu lause pelissä: "Aika hyvin hei yhellä silmällä!". Kortin alkuperäinen idea meni pilalle heti siinä vaiheessa, kun tajusin, etten mitenkään saa muutaman viikon ikäistä kaveria pitämään kättänsä auki, jotta saadaan Masista pieni ja Taresta iso. Ehkei sillä lopulta ollut niin väliä, koska mä en voi lopettaa hymyilemistä tota kuvaa katsoessa. Sanoinko jo, että siitä tuli täydellinen?

YKS TILAUS PUNAHILKALLE, NO OKEI KAKS

Vieläkö joku muistaa Nappikauppa Punahilkan kanssa tehdyn yhteistyön», jonka toteutin jo syyskuussa 2013? No mäpä muistan ja hyvin muistankin, kun tuotteet todella teki vaikutuksen! Tämä postaus itsessään ei ole ko. putiikin kanssa toteutettu, mutta tahdoin nostaa taas vanhaa yhteistyökumppania esille, koska olin tälläkin kertaa tyytyväinen tilaamiini tuotteisiin.

Jos vilkaisitte vanhan postauksen, saatoitte huomata, että mä olin vähän tylsä ja tilasin neljästä nauhasta kolme samaa, joita viime kerralla. Mä oon se friikkimutsi, jonka mielestä tuttien ja tuttinauhojen tulee sopia muuhun asuun tai asusteisiin, joten sininen sopii sinisen kanssa (ja ristiäisiin), pöllöt tuo vähän väriä vaikka yksiväriseen bodyyn ja polkadot-nauhat sopii silloin kun väriä ei kaivata. Tähtiklipsit oli ehdottomia, koska niitä ei viime kerralla ollut ja noh... Tähdet on tähtiä.

Että aika söpöjä, eiks vaan? Mä tein tarviketilauksen alunperin neljään tuttinauhaan, mutta aloin myöhemmin vähän epäröimään, että olisiko pitänyt tilata lisäksi vähän kapeampaa turkoosia nauhaa ja muutama klipsi ja rengas lisää, jotta voisin tehdä mustavalkoisesta polkadot-nauhasta myös pelkän mustan nauhan. Kyllä raskaana oleva voi olla omituinen hullaantuessaan tuttinauhoista...

KÄDENJÄLKIKORTTI RISTIÄISIIN

En usko, että pöllökortin tai perhospurkkien», joulukorttien» tai synttärikortin»jälkeen kenenkään on vaikea päätellä, että kaikki käden- ja jalanjälki jutut on musta niin söpöjä, että ne tulee varmasti muilta jo ulos korvista. Siitä viis. Ajattelin jatkaa näitä niin kauan kun ideoita riittää ja pojan tassut mahtuvat kortteihin ilman, että niiden pitää olla kooltaan A4. Sitä paitsi, kun esikoisen kädet ja jalat alkaa olemaan jo turhan isoja, on mulla jo uusi apulainen, jonka kanssa toteuttaa kaikkia juttuja puhumattakaan sitten siitä ajasta, kun samaan korttiin saa vielä mahdutettua sen vähän isomman lisäksi myös ihan pienen pienen jäljen!

Meidät on huomenna kutsuttu ristiäisiin ja mähän sain jostain päähäni, että pakko tehdä kortti itse. Pähkäilin hetken kahden eri kuvan välillä, mutta päädyin lopulta norsuun, joka sitten toteutettiin ihmettelevän pojan ja tuskastuneesti huokailevan isän kanssa. Ensimmäisellä norsulla kasvoi pippeli kärsässä ja toisella on viisi jalkaa, mutta kolmatta en jaksanut alkaa vääntämään vaan tyydyin tähän ja tällä toivottavasti saadaan juhlakalun vanhemmille hymy huulille. Tyytyväisempikin voisi olla, mutta onhan tää nyt aika söpö. Luulen, että me tullaan hyödyntämään tätä tulevaisuudessa, koska mä niin nään mielessäni kortin, jossa pienempi norsu kulkee perässä, pitäen ison norsun hännästä kiinni. En ehkä malta odottaa sen tekemistä.

JALANJÄLKIKORTTI ISOVANHEMMALLE

Joku saattaa muistaa aiemmin esittelemäni joulukortit» tai isänpäiväkortin sekä äitienpäivälahjat»? Mä en ole vieläkään kyllästynyt näihin jalan- ja kädenjälkiaskarteluihin ja sainkin viime yönä unessani aika idean koskien isovanhempien merkkipäiviä. Unessa kortti vaikutti huomattavasti esittelykelpoisemmalta, mutta kelpuutin tän kuitenkin annettavaksi, joten halusin jakaa vinkin teidän kanssanne. Saanko siis esitellä, kortti mummulle, mummalle, ukille tai papalle!

ITSE TEHDYT PAPERINARUPALLOVALOT

IIT, eli ihan ite tein (toisin sanoen DIY) paperinarupallovalot. Hermo-osuus helposti tehty, pallovalot... Noh, ei niinkään. Mä tunnetusti keksin kaikki huonot ideat, joten keksin sitten koittaa näitäkin, koska vähät tarvikkeet tarkoittaa automaattisesti helppoa tekemistä. Vielä tunnetummin mä onnistun pissimään helpotkin asiat. Polttamaan ruuat, laittamaan lakanat väärinpäin viidennen kääntämisen jälkeen ja kirjoittamaan lapseni toisen nimen väärin. Ihan piis of keik, joten ei epäilystäkään, että olisin onnistunut näissä suunnitellusti. Oton» "Puoliksi suunniteltu on valmiiksi vituillaan" -lause pätee muhun paremmin kuin hyvin.

Ongelmatkin kasaantuivat ihan itsestään, koska 1) en saanut palloista niin pyöreitä kun toivoin, 2) pöytä kirjaimellisesti lainehti liimasta ja vedestä. Samoin tuoli. Ja lattia... ja 3) hermot ei kestäneet narun laittamista enempää, joten pallot olivat kaljuja. Lisäsin sitä kuitenkin näiden kuivuttua ja pallojen puhkaisun jälkeen, jolloin näistä tuli edes ihan jees. Alunperin ostin 20 ledin valot, mutta sain kulutettua kymmenessä pallossa neljä iltaa, joten tyydyin ostamaan uuden 10 ledin valosarjan. Vielä jouluaattoa edeltävänä iltanakin mietin, kehtaanko antaa näitä eteenpäin, mutta lopulta ne päätyivät pakettiin ja pukin lahjasäkkiin. Jos ei muuta niin ainakin ne on jokaisen v-sanan arvoiset ja rakkaudella tehty. 

JOULUKORTIT KÄDEN- JA JALANJÄLJISTÄ

ÄITI ON TERVE, KUN SE LEIKKII

Tai askartelee. Seuraava lause kuuluisi "ja senhän mä osaan", mutta valitettavasti se ei ole totta, joten tokaisen vain, että siitä mä tykkään. Jossain vaiheessa lapsuutta olin oikeesti aika hyvä piirtämään ja ainakin meidän koulussa se kuuluisa pulpettivihko täyttyi milloin mistäkin töherryksistä. Joskus ala-asteella kävin jonkin aikaa taidepiirissä, koulussa kuvistunnit oli suosikkeja ja otin sen valinnaiseksikin. Kotona mulla oli parempaa paperia, pehmeä kynä ja kirja, joiden kanssa harjoittelin piirtämistä. Kaikenlainen piirtely ja näpertäminen oli kivaa, ja aina mummin luo mennessä mulla oli sille uusi kuva tai tarina itse taitellussa kirjekuoressa. Sitten tuli teini-ikä ja se kaikki jäi.

Lapsen myötä tämä sisäinen näpertelijä on taas nostanut päätään enkä malta odottaa, että päästään yhdessä taiteilemaan ihan oikeasti. Tällä hetkellä askartelut kun on sarjaa "Isi, pidä sä poikaa tässä niin mä teen ensin näin ja sit sä teet noin". Haluan opettaa lapsiani toteuttamaan itseään piirtämällä (jos siis sitä tahtoo) ja kehittämään sillä mielikuvitustaa. Niin innolla odotan niitäkin hetkiä, kun pieni ihminen kiikuttaa mulle taideteoksiaan. 

Omia pikkujuttuja on ollut ainoastaan lastenhuoneen viiri ja synttärikortti, mutta yhdessä ollaan tehty mummulle ja mummalle äitienpäivälahjat, papalle isänpäiväkortti ja tänään keittiön pöydän valtasi joulukorttitehdas, joka jatkuu, kunhan saan mallikappaleet tehtyä ja josta varmasti räpsin tarkempia kuvia vähän myöhemmin. Toivottavasti nää jutut tulee tulevaisuudessakin olemaan sellaisia yhteisiä, pieniä hetkiä.

JALANJÄLJISTÄ TEHTY PERHOSPURKKI

Sitä samaa, mitä kaikissa blogeissa on tänään toitotettu, eli hyvää äitienpäivää nuorille, vanhoille, uusille, tuleville ja jo poissaoleville äideille! Mä en syö tavallisestikaan aamupalaa, enkä tykkää lahjoista, joten niitä ei ollut tarjolla, mutta sain herätä aamulla iloiseen jutteluun ja silmät avatessa näin maailman suloisimman hymyn. Äitiys on jotain, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Me annettiin meidän pienen mummalle ja mummulle jalanjäljistä tehdyt perhospurkit ja tullaan samaa tyyliä hyödyntämään varmasti jatkossakin lahjojen kanssa, koska onhan nää nyt söpöt!

PUNAHILKAN KANSSA

Mitä tapahtuu, kun 57 äitiä lyödään samaan Facebook-ryhmään? No siitä saadaan lähes lottovoitto milloin millekin yritykselle. Välillä juostaan (tai juoksutetaan miehiä) tukka putkella hakemaan TV Mix -pusseja ja välillä tahdotaan Lidlistä se kokovartalotyyny, joka kaikilla muillakin on. Seuraavaksi joku postaa seinälle kuvan vesimelonista ja kohta kaikkien on pakko saada omansa. Joskus saatetaan himoita (ja hamstrata) litratolkulla Pepsi Maxia, vai mitä sanoo Uutistoimisto Anselmi» ? Tällä kertaa hittituotteena toimii Nappikauppa Punahilkan tarvikkeista valmistetut tuttinauhat, joihin sorruin.

Sain valita Nappikaupasta itselleni mieleisimmät materiaalit ja valinnan vaikeus iski, joten heitin muutaman ehdotuksen ja pyysin Tuuliaa kokoamaan niistä jonkinlaisen paketin. Odotin saavani neljästä valitsemastani nauhasta ehkä kaksi, mutta pakettia avatessani koin iloisen yllätyksen, kun se sisälsikin jokaista! Valittamista ei löydy, sillä toimituskin oli nopeaa.

Eilen saatiin uuden kodin kaikki tavarat suurin piirtein paikoilleen, joten tänään ollaan vaan lepäilty ja pääsin myös vihdoinkin nauhojen kimppuun! Homma olisi onnistunut totta kai myös ompelemalla, mutta mä en tunnetustikaan ole vaatturin tytär ja hädin tuskin osaan laittaa lankoja koneeseen, joten käännyin kontaktiliiman puoleen ja ihme kyllä näistä tuli yllättävänkin hyviä. Nauhoja jäi vielä jonkin verran käyttämättä ja tällä hetkellä mietin, tilaisinko klipsuja lisää, jotta näistä voisi väsätä vaikka pidikkeitä tumppujen ja haalareiden väliin. Jos siis pieninkään askartelu onnistuu niin musta tässä on ihan loistava vinkki helppoon ja halpaan, itse tehtyyn lahjaan vaikka odottavalle äidille tai tuliaisiksi vauvalle sairaalaan! Ellen olisi näin pihi niin varmaan keräisin nauhoja kaapit täyteen ihan vaan siks, että ne näyttää niin kivoilta..

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Nappikauppa Punahilkan» kanssa ja siinä esiintyvät tuotteet on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.