ISÄNPÄIVÄKORTTI KÄDEN- JA JALANJÄLJISTÄ

Vihdoin mä tein sen! En mitään kummallista, mutta just eikä melkein täydellisen kortin. Siis sellaisen käden-/jalanjälkikortin, josta juuri aiemmin tällä viikolla höpöttelin. Mä en edes tiedä mikä siitä tekee täydellisen. Ehkä se, että ensimmäistä kertaa esikoinen auttoi kortissa enemmänkin, mm. paperin repimisessä ja liimailussa (ja se näkyy)? Ehkä se, että se on ensimmäinen esikoisen tekemä isänpäiväkortti? Ehkä se, että se on ensimmäinen tällainen, josta löytyy molemmat pojat? En tiedä.

Tunnistitteko? No nehän on tietty Monsterit OY:n Masi ja Tare»! Mä oon pienestä asti rakastanut niitä kahta ja se on yksi mun lempipeleistä Pleikkarilla. Jos minä tai mies tehdään jotain yhdellä kädellä niin aika usein tokaistaan Masin suusta kuultu lause pelissä: "Aika hyvin hei yhellä silmällä!". Kortin alkuperäinen idea meni pilalle heti siinä vaiheessa, kun tajusin, etten mitenkään saa muutaman viikon ikäistä kaveria pitämään kättänsä auki, jotta saadaan Masista pieni ja Taresta iso. Ehkei sillä lopulta ollut niin väliä, koska mä en voi lopettaa hymyilemistä tota kuvaa katsoessa. Sanoinko jo, että siitä tuli täydellinen?