LISÄÄ VAIN JÄÄTELÖ (LAHJA KERHOTÄDEILLE)

Esikoisen kerho on lopuillaan ja tänä keväänä meidän on aika sanoa heipat näille tyypeille, sillä kyseistä kerhoa ei enää ensi syksynä järjestetä. Toinen näistä tädeistä oli kerhon vetäjänä jo, kun esikoinen ensimmäistä kertaa tepsutti ovista sisään ja hän oli tälle heti sellainen turvapaikka, joten oon tosi iloinen siitä, että sama vetäjä on säilynyt tämän 1,5 vuoden ajan (tuntuu muuten hullulta, miten pitkään sama tyyppi on mun lapseni tuntenut). Koska nämä heipat on hyvästit, en jaksanut miettiä, miten päästäisiin muistamisessa mahdollisimman edullisesti, vaan selailin nettiä ja kun törmäsin Just add ice cream -lahjaboksiin, tiesin mitä tahdoin antaa. Esikoisen kanssa tehtiin yhdessä jätskiaiheiset kortit tädeille ja hän kävi kaupassa valitsemassa vähän juttuja boksiin, joka lopulta sisälsi:

Kuusi herkku-/jäätelökuppia

Kuusi muovista lusikkaa

Kuusi kuningatarvohvelia

Mini vaahtokarkkeja

2,5 askillista minismartieseja

Puolikkaan pussin strösseleitä

Forest fruit -jätskikastikkeen

Ostettiin pieniä sellofaanipusseja sekä tarroja, joilla liimattiin pussit kiinni, annosteltiin/käärittiin herkut paketteihin ja tänään polkaistiin vielä Ikeaan ostamaan laatikot, joihin sovitettiin lahjan sisältö. Nyt vaan toivotaan, että tädit tykkää jätskistä ja ilahtuu tästä, koska musta tää on mukavempi lahja kuin yksi sekalainen kahvikuppi muiden joukossa tai kukka, joita varmasti riittää.

JOULUN LOISTAVIN LAHJA (DIY HEIJASTIN)

Ootko säkin joskus miettinyt, mikä ois joulun loistavin lahja? Mä tein tossa joku aika sitten lapsille heijastimia ja siinä tehdessä tuli mieleen, et vitsi, miksen antais sellasta myös mun äidille.  Tarvikkeita oli vaikka miten ja niin heitin pakettiin DIY perhos-/sudenkorentoheijastimen. Oon tässä duunannut näitä enemmänkin ja sen lisäksi kirjain-, emoji-, enkeli- sekä Batmanheijastimia ja vielä olisi ainakin yksi pupu tekeillä.

Perhos-/sudenkorentoheijastimeen tarvitset korupiikin, kahden kokoisia helmiä, heijastinkangasta, kuminauhaa sekä klipsin. Piirsin paperille siipien mallit, jotka ovat noin seitsemän ja kahdeksan senttiä.

Ensimmäisenä piirsin ja leikkasin siivet kankaasta ja vedin muutaman ompeleen, jotta ne eivät pääse pyörimään vastakkaisiin suuntiin ollessaan liukkaita.

Pujotin siivet sekä pienemmät helmet korupiikkiin ja väänsin piikin saksien kanssa kiinni.

Kuminauhasta leikkasin kaksi pätkää. Toisen mitassa X ja toisen X kertaa 2. Solmin tuplamittaisen korupiikin päähän ja lyhyempään pujotin suuren helmen, jonka jälkeen tein tästä epämääräisen solmun korupiikkiin. Mun helmeni on liian iso ja nousee piikin päästä, mutta kolmen kuminauhan solmukasa pitää tämän paikoillaan ja solmut ovat kuitenkin näkymättömissä helmen sisällä.

Kun nauhat olivat tukevan oloisesti, aloin letittää ja solmin letin pään klipsiin.

Oishan tän voinut kauniimmin hoitaa, mutta tadaa - se tosiaan loistaa!

TYÖHANSKOJA TARVITSEVAN APUKÄDET

Mä tyhjentelen tällä hetkellä luonnoksista vanhoja postauksia ja lisäilen niitä, joita voisin kuvitella vielä joskus julkaisevani ja vastaan tuli pikaisena postauksena tämä. En tykkää antaa mitään ylimääräistä roinaa lahjaksi, joten olin jo ajatellut, ettei mun isä saa tänä vuonna isänpäivälahjaa lainkaan. Pyörittelin mielessä kaikkea käyttötavaraa ja mulle tuli mieleen työhanskat, joita tiedän mun isän käyttävän usein pihatöissä. Passitin oman miehen hanskaostoksille ja itse asiassa samalla reissulla tää haki mulle tekstiiliväriä, joilla me painettiin kolmiin hanskoihin papalle apukädet. Esikoisen kanssa kirjoitettiin pakettiin lappu "Tässä kolmet apukädet sulle, oothan sentään PARAS PAP(P)A mulle". En tiedä oliko nää saajalle oikeesti hitti, mutta käyttöön ainakin pääsi ja tällaiselle krääsänvihaajalle oli yhtä mieltä hivelevää kuin meidän tekemät tiskirätit äitienpäivänä».

HYVIN PYYHKII (MIELTÄ LÄMMITTÄVÄT TISKIRÄTIT LAHJAKSI)

Mä en oo aikoihin vinkkaillut teille meidän askarteluista, vaikka ollaan tehty näitä kortteja, joten ajattelin nyt pikaisesti heittää vain kuvat tämän vuoden äitienpäiväkortista sekä -lahjasta, jotka pojat antoi mummulle ja mummalle. Samalla niin yksinkertaiset, mutta silti ainutlaatuiset ja tarpeelliset.

ITSE TEHDYT PAPERINARUPALLOVALOT

IIT, eli ihan ite tein (toisin sanoen DIY) paperinarupallovalot. Hermo-osuus helposti tehty, pallovalot... Noh, ei niinkään. Mä tunnetusti keksin kaikki huonot ideat, joten keksin sitten koittaa näitäkin, koska vähät tarvikkeet tarkoittaa automaattisesti helppoa tekemistä. Vielä tunnetummin mä onnistun pissimään helpotkin asiat. Polttamaan ruuat, laittamaan lakanat väärinpäin viidennen kääntämisen jälkeen ja kirjoittamaan lapseni toisen nimen väärin. Ihan piis of keik, joten ei epäilystäkään, että olisin onnistunut näissä suunnitellusti. Oton» "Puoliksi suunniteltu on valmiiksi vituillaan" -lause pätee muhun paremmin kuin hyvin.

Ongelmatkin kasaantuivat ihan itsestään, koska 1) en saanut palloista niin pyöreitä kun toivoin, 2) pöytä kirjaimellisesti lainehti liimasta ja vedestä. Samoin tuoli. Ja lattia... ja 3) hermot ei kestäneet narun laittamista enempää, joten pallot olivat kaljuja. Lisäsin sitä kuitenkin näiden kuivuttua ja pallojen puhkaisun jälkeen, jolloin näistä tuli edes ihan jees. Alunperin ostin 20 ledin valot, mutta sain kulutettua kymmenessä pallossa neljä iltaa, joten tyydyin ostamaan uuden 10 ledin valosarjan. Vielä jouluaattoa edeltävänä iltanakin mietin, kehtaanko antaa näitä eteenpäin, mutta lopulta ne päätyivät pakettiin ja pukin lahjasäkkiin. Jos ei muuta niin ainakin ne on jokaisen v-sanan arvoiset ja rakkaudella tehty. 

ÄITI ON TERVE, KUN SE LEIKKII

Tai askartelee. Seuraava lause kuuluisi "ja senhän mä osaan", mutta valitettavasti se ei ole totta, joten tokaisen vain, että siitä mä tykkään. Jossain vaiheessa lapsuutta olin oikeesti aika hyvä piirtämään ja ainakin meidän koulussa se kuuluisa pulpettivihko täyttyi milloin mistäkin töherryksistä. Joskus ala-asteella kävin jonkin aikaa taidepiirissä, koulussa kuvistunnit oli suosikkeja ja otin sen valinnaiseksikin. Kotona mulla oli parempaa paperia, pehmeä kynä ja kirja, joiden kanssa harjoittelin piirtämistä. Kaikenlainen piirtely ja näpertäminen oli kivaa, ja aina mummin luo mennessä mulla oli sille uusi kuva tai tarina itse taitellussa kirjekuoressa. Sitten tuli teini-ikä ja se kaikki jäi.

Lapsen myötä tämä sisäinen näpertelijä on taas nostanut päätään enkä malta odottaa, että päästään yhdessä taiteilemaan ihan oikeasti. Tällä hetkellä askartelut kun on sarjaa "Isi, pidä sä poikaa tässä niin mä teen ensin näin ja sit sä teet noin". Haluan opettaa lapsiani toteuttamaan itseään piirtämällä (jos siis sitä tahtoo) ja kehittämään sillä mielikuvitustaa. Niin innolla odotan niitäkin hetkiä, kun pieni ihminen kiikuttaa mulle taideteoksiaan. 

Omia pikkujuttuja on ollut ainoastaan lastenhuoneen viiri ja synttärikortti, mutta yhdessä ollaan tehty mummulle ja mummalle äitienpäivälahjat, papalle isänpäiväkortti ja tänään keittiön pöydän valtasi joulukorttitehdas, joka jatkuu, kunhan saan mallikappaleet tehtyä ja josta varmasti räpsin tarkempia kuvia vähän myöhemmin. Toivottavasti nää jutut tulee tulevaisuudessakin olemaan sellaisia yhteisiä, pieniä hetkiä.

JALANJÄLJISTÄ TEHTY PERHOSPURKKI

Sitä samaa, mitä kaikissa blogeissa on tänään toitotettu, eli hyvää äitienpäivää nuorille, vanhoille, uusille, tuleville ja jo poissaoleville äideille! Mä en syö tavallisestikaan aamupalaa, enkä tykkää lahjoista, joten niitä ei ollut tarjolla, mutta sain herätä aamulla iloiseen jutteluun ja silmät avatessa näin maailman suloisimman hymyn. Äitiys on jotain, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Me annettiin meidän pienen mummalle ja mummulle jalanjäljistä tehdyt perhospurkit ja tullaan samaa tyyliä hyödyntämään varmasti jatkossakin lahjojen kanssa, koska onhan nää nyt söpöt!