Hämmästelin jo keskimmäistä odottaessa miten erilaiset raskaudet oli keskenään ja se saa eri keskusteluissa mut kumoamaan kerta toisensa jälkeen uskomukset tyttö- ja poikaraskauksiin liittyen. Koska tää kolmaskin on erilainen kahteen aiempaan verrattuna niin mun oli pakko vähän listailla...
1) Syke
Uskomusten mukaan tytön syke on poikien sykettä korkeampi ja pojan sykkeen uskotaan liikkuvan 130 - 140 välillä. esikoisen syke vaihteli 143 - 164 välillä ja tulevan keskimmäisen 140 - 167 välillä. Lisäksi pojalla on rauhallisempi tu-tum-tu-tum ja tytöllä laukkaavampi padam-padam-padam. Esikoisen siis tulisi olla poika ja toisen tyttö. Vauvan syke on vaihdellut 146 ja 174 välillä enkä mä oo muistanut edes kiinnittää huomiota tämän tyyliin. En kuitenkaan usko sykkeen kertovan oikeasti mitään vaan olevan sen ihan täysin riippuvainen vauvan sen hetkisestä tilasta.
2) Pahoinvointi
Jonka otsikon perään voisin lisätä kymmenen huutomerkkiä (!!!!!!!!!!). Esikoisesta oksensin 24/7 raskausviikolta 4 aina synnytykseen, 40+3, asti. Toinen päästi jo helpommalla, koska oksensin 24/7 vain raskausviikolla 8 - 16 ja tämän jälkeen satunnaisesti. Kolmannen kanssa erityisesti tää on aiheuttanut hämmennystä, sillä raskausviikkojen 10 - 20 välillä mä oon oksentanut noin 10 - 13 aamuna korkeintaan kahdesti. Ja nimenomaan aamulla, eli tää on vihdoin sitä kuuluisaa aamupahoinvointia. Huono olo on edelleen ihan aamusta iltaan, muttei se ole mitenkään rajoittavaa. Oon edelleen sitä mieltä, ettei tää tällainen pahoinvointi oo yhtään normaalia! Mun kohdalla uskon siis pahoinvoinnin tarkoittavan poikaa ja hyvän olon tyttöä, mutta toisaalta mun äiti oksensin musta kuten mä esikoisesta..
3) Mieliteot ja ällötykset
Esikoisesta söin ihan järjettömät määrät roskaruokaa, pienemmästä puputin salaatteja. Tällä kertaa mun on pahan olon takia tosi vaikee keksiä hyviä ruokia, mutta parhaiten uppoaa ihan peruskotiruoka. Meillä on kotona kiertävä ruokalista, josta otetaan järjestyksessä seuraava ruoka sitä mukaan kun niitä pitää tehdä ja näin vältetään pelkkä makaronilaatikko - kanakastike - muusi - jauhelihakastike -lista, kun ei tarvii kiireessä keksiä mitä syödään seuraavaksi. Kotiruoka on maistunut niin hyvin (senhän myös huomaa, hahah), että mä innostuin lisäilemään uusia ruokia listalle ja nyt en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan kaikkia kerran. Liha on ollut kuitenkin jokaisella kolmella kerralla se tökkivä asia ja jossain vaiheessa oli inhottava miettiä ruokaa, kun kaiken lihan pureskelu ällötti. Mitään yhtä erityistä ällötystä en edes keksi.
4) Ulkonäkö
Esikoisesta mulla oli iho hyvässä kunnossa, mutta keskimmäisestä finnejä löytyi kasvoista ja nyt homma on räjähtänyt käsiin. Mulla oon ihan hullu määrä finnejä, joihin kasvot ei riitä vaan niitä löytyy ympäri kroppaa paikoista, joissa niitä ei ole ikinä ollut. Leukaluun alue, kaula, niska(!!), solisluiden alue, lapaluiden alue, kyljet?? Mä luulin alempaan kollaasiin asti, että oon paljon, paljon isompi mitä keskimmäisestä suurin piirtein samoilla viikoilla, mutta olin näköjään väärässä. Mahasta mä kyllä veikkaisin tällekin kerralle poikaa. Oon kuullut, että poikia odottaessa karvankasvukin kiihtyisi ja se piti ainakin silloin paikkaansa.
5) Fiilikset
Esikoisesta mulla oli koko ajan niin varma poikaolo kuin voi olla. Keskimmäisestä poikaolo oli lähes koko ajan lukuun ottamatta kahta päähänpistoa, mutta tyttöolo muuttui aina päivässä takaisin täysin varmaksi poikaoloksi. Nyt mä oon tosi hämmentynyt siitä, ettei mitään oloa ole. Mulla ei ole pienintäkään hajua sukupuolesta, ei pienen pientä fiilistä suuntaan tai toiseen. Toisaalta mä pystyn kuvittelemaan meille vaan poikia ja masukuvia katsellessa tulee poikafiilis, mutta unissa vauva on ollut aina tyttö. Nimen takia odotan ultraa (koska mulla on vahva fiilis, että pienen rakenteet on kunnossa) ja mahdollista sukupuolen paljastumista jo niin kovin, etten tiedä miten pysyn kirjaimellisesti housuissani vielä vähän aikaa! Vielä 2,5 vuorokautta ja jos saadaan sitten tietää se sukupuoli niin tilaan vauvalle heti tuttinauhan nimellä varustettuna. Kerroinko jo, että jännittää?
Esikoisesta mulla oli koko ajan niin varma poikaolo kuin voi olla. Keskimmäisestä poikaolo oli lähes koko ajan lukuun ottamatta kahta päähänpistoa, mutta tyttöolo muuttui aina päivässä takaisin täysin varmaksi poikaoloksi. Nyt mä oon tosi hämmentynyt siitä, ettei mitään oloa ole. Mulla ei ole pienintäkään hajua sukupuolesta, ei pienen pientä fiilistä suuntaan tai toiseen. Toisaalta mä pystyn kuvittelemaan meille vaan poikia ja masukuvia katsellessa tulee poikafiilis, mutta unissa vauva on ollut aina tyttö. Nimen takia odotan ultraa (koska mulla on vahva fiilis, että pienen rakenteet on kunnossa) ja mahdollista sukupuolen paljastumista jo niin kovin, etten tiedä miten pysyn kirjaimellisesti housuissani vielä vähän aikaa! Vielä 2,5 vuorokautta ja jos saadaan sitten tietää se sukupuoli niin tilaan vauvalle heti tuttinauhan nimellä varustettuna. Kerroinko jo, että jännittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti