LAATIKOLLINEN MUISTOJA

Kirjoitin teille huhtikuussa postauksen maailman parhaasta vauvakirjasta ja todella suosittelen lukemaan sen, jos vauvakirja on lähiaikoina ostoslistalla! Postauksessa mainittu valokuvakirja ei ole vielä edes aluillaan, mutta jotain täällä on tehty: muistolaatikkoa!

Mä oon ollut vähän jopa hukassa tämän(kin) asian kanssa. Tahtoisin säästää niin paljon, ihan kaiken ensimmäisistä toppapuvuista ja kastepöydän kynttilöistä lähtien. Tosiasia on kuitenkin se, että mulla ei ole tapana säästellä turhia, vaikka tavarat lojuisivat hetken aikaa kaapissa. Pähkäilen ja mietin niitä ja lopulta heitän pois.

Aluksi keräsin tavaroita suureen pahvilaatikkoon. Kynttilöitä, kastevettä, ensimmäiset nimipäiväkortit, viisi pienintä tuttia - niin ja se toppapuku. Lista voisi jatkua vielä pitkään, mutta napatynkä sentään lensi irrotessaan roskiin ja vauhdilla. Halusin muistolaatikoksi kuitenkin mieleisen laatikon ja aina uuden laatikon ilmestyessä yritin miettiä olisiko se sopivan kokoinen tai saisiko siitä siistin. J sai synttärilahjaksi astiaston, joka tuli täydellisessä paketissa ja laatikko oli kuin vahingossa hankittu. Onhan se vähän pieni tällaiselle hamsterille, mutta ehkä pystyn pitämään tavaramäärän kurissa.

En oikeestaan edes tiedä mitä kaikkea aion tonne kerätä, mutta tällä hetkellä sen sisältä löytyy ristiäiskakun kakkukoristeet, ristiäiskortit (arvatkaa itkinkö, kun luin niitä....), kasteristi ja -sormus, raskausaikana käyttämäni Bola-koru, ensimmäiset tennarit, ensimmäinen tutti, ensimmäinen helistin, Liberon 1-koon vaippa ja kotiutumispäivänä päällä ollut body. Tarkemmin ajateltuna vuosien päästä laatikko taitaa sisältää J:n lempipehmolelut, eli Pentikin pienen pupun, Muumipeikon ja Ainun ensipupun plus näiden lisäksi tähtikuvioinen unirätti, joka ollut käytössä synnäriltä asti joka ainoa päivä. Laatikko siis tulee valitettavasti menemään vaihtoon ennemmin tai myöhemmin..

Oli laatikkona mikä tahansa, se toivottavasti tulee keräämään sisälleen vielä vuosien aikana jotain pientä ja säilymään pitkään. Jos poika ei tästä koskaan innostu niin luulen, että mä ainakin itken vielä parinkymmenenkin vuoden päästä näitä vähintään yhtä paljon kuin nyt.

Ootteko te tehneet muistolaatikon? Mitä sieltä löytyy?