378 PÄIVÄÄ IMETYSTÄ

Toisen rinnan kohdalla "vain" 320 päivää. Höpöttelin imetyksestä vähän jo toukokuussa», mutta nyt tuntui ajankohtaiselta palalta aiheen pariin...

Kuten jo aiemmin oon maininnut, mä oon ihan superiloinen siitä, miten hienosti imetys on sujunut ensimmäisistä päivistä alkaen. Meidän ei kertaakaan oo tarvinnut turvautua korvikkeisiin ja pulloa koitettiin tasan kerran noin puolen desin tilkan kanssa ihan vain koska tahdoin tietää, huoliiko vauva edes pulloa, jos sille tulee joskus tarve. Ensimmäiset hampaathan täällä tehtiin jo 3,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen olen saanut käydä lukemattomia "Ai niin monta hammasta jo! Ethän sä sit enää imetäkkään? Ai mitä, etkä, ai imetät oikeesti vai!?" -keskutelua. Kyllä, kyllä meilläkin on katsottu miten äiti reagoi, jos purraan pienet talttahampaat yhteen kesken imetyksen ja monta kertaa katsottiinkin - tehdään sitä myös yhä. Toisinaan sitä on itsekin saanut purra hampaita yhteen vedet silmissä, mutten ole omalla kohdallani kokenut sitä kuitenkaan riittäväksi syyksi lopettaa imetystä.

Noin neljän kuukauden iässä lopetin täysimetyksen ja alettiin maistelemaan soseita kerran päivässä. Välillä oli päiviä, jolloin makuihin tutustuttiin kahdesti ja välillä saattoi olla muutama soseeton päivä. Imetys oli kuitenkin kovin mutkatonta, joten soseet saivat jäädä odottelemaan puolen vuoden ikään asti ja maito oli vauvan ainoa ravinto. Kuuden kuukauden kohdalla paino oli noussut vähänlaisesti, saatiin neuvolasta kehotus alkaa syömään viisi ateriaa päivässä ja niiden myötä imetys väheni hieman. 10-kuisena poika alkoi syömään muutamia hapanmaitotuotteita ja tällöin ruokajuomaksi vaihtui piimä ja myöhemmin allergian toteamisen jälkeen soijamaito. Jo muutaman kuukauden ajan imettäminen on siis rajoittunut aamuun ja iltaan.

320 imetyspäivän kohdalla turhauduttiin. Maitoa tuli ja tulee edelleenkin vähän, muttei niin paljoa, että poika olisi jaksanut nähdä vaivaa. Tämä imaisi ja päästi irti. Saattoi tehdä saman uudelleen, mutta lopulta turhautui ja kiukustui. Päätin luovuttaa toisen rinnan osalta siihen ja jatkaa vain toisella. Nyt 58 päivää myöhemmin huomaan, kuinka maito alkaa vähenemään myös toisesta rinnasta ja mulla on vähän pelko siitä, että jos imetyksen kanssa päästään loppuvuoteen asti niin ensi vuotta ei enää kovinkaan pitkälle.  En asettanut minkäänlaisia tavotteita asian suhteen vaan päätin imettää niin kauan kun maitoa riittää tai niin kauan kun homma tuntuu mukavalta, mutta siitäkin syystä olo on vähän haikea, kun tää on ollut meidän yhteinen juttu niin kovin pitkään. Rakastan sitä hetkeä, kun toinen makoilee tyytyväisenä iholla silmät kiinni, tuijotuksen huomattuaan katsoo suoraan silmiin ja väläyttää maailman suloisimman hymyn.

Ehdin jo vähän toivomaan, että poika vierottaisi itse itsensä ajan kuluessa, mutta niin ei kuitenkaan ole. Yhtenä iltana tämä söi tuttuun tapaan puuronsa ja hörppäsi soijamaitoa päälle ennen virallista iltamaitoa (= tissiä). Pieni määrä maitoa tuli kuitenkin ylös, joten en viitsinyt täyttää pientä vatsaa enempää, vaan mentiin iltapesujen jälkeen suoraan nukkumaan. Tai ainakin yritettiin. Huutoa kesti puoli tuntia, sitten luovutin ja hain pojan tissille. Ei omienkaan rutiinien muuttaminen ole helppoa, joten turha olettaa, että tavallisesti mihin tahansa sopeutuvan lapsen olisi. Nyt tuntuu, että ollaan tulossa umpikujaan enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tällä hetkellä luetaan iltapesujen jälkeen kirjoja ja mennään siitä maidolle, mutten tiedä olisiko järkevämpää koittaa muuttaa järjestystä niin että mentäisiinkin ensin maidolle ja sitten luettaisiin kirjoja, jottei maitoa ehkä enää yhdistettäisi nukkumiseen? Onko järkeä jatkaa viimeiseen pisaraan ja turhautumiseen asti, kun maitoa ei enää tulisikaan riittävästi? Kannattaisiko imetys katkaista kerralla jo lähiaikoina? Mä olen taas hukassa, joten kaikki vinkit tissitakiaisen vieroittamiseen on tarpeen. Help mii. Jotain, mikä käy tuon pienemmän osalta mahdollisimman kivuttomasti, jos sellaista vaihtoehtoa edes on.