SORMIRUOKAILIJAN PUURO, ELI PUURORIESKA

Meidän perheen pienin on toisaalta ihan hirveän hyvä syömään, mutta toisaalta joku tökkii välillä ja pahasti - useimmiten puuro. Mä oon kuitenkin natsimutsi enkä todellakaan anna alle vuosikkaan jättää aamu- ja iltapuuroa pois, joten oon koittanut keksiä helpotusta aamu- ja iltapaloille. Nokkamukilla, omalla lusikalla, hedelmillä ja TalkMURUilla ollaan päästy pitkälle, mutta samalla oon toivonut, että nimenomaan sitä puuroa saataisiin vaivattomasti enemmän alas. Piti kehittää sormiruokailijalle sopivaa sormiruokapuuroa. 

Ensimmäisenä kokeilussa oli puuromuffinsit, jotka ajatuksena oli ihan söpöjä. Tunnetusti homma kuitenkin perkelöityi, muffinssit kypsyi päältä, mutta oli sisältä kirjaimellisesti ihan pelkkää puuroa, joten sormiruokapuuroksi se oli aika, noh... Sotkevaa. Kummallekin maistui ja esikoinen söi siististi, mutta mulle oli ihan sama oliko pojasta putsattu puuro peräisin kulhosta puuropuurona vai lautaselta sormipuurona. Ei jatkoon.

Ihan vielä en ollut valmis luovuttamaan, joten päätin kokeilla puurorieskoja, kun ylimääräisestä muusista tehdyt perunarieskatkin on olleet suurta herkkua. 

Sormiruokapuuroon aka puurorieskoihin tuli:

4dl valmista puuroa

2,5dl vehnäjauhoja

1 muna

ihan vähän suolaa

Keitin puuron, jäähdytin, lisäsin jauhot, munan ja suolan, lätkäisin pellille ja paiston 250 asteessa 10 - 15 minuutin ajan. Sormiruokapuuro, puurorieskat, whatever. Esikoinen hyppi ja kurkotteli pöydälle ja vauva kiljui jaloissa mahdollisimman kovaan ääneen saadakseen lisää. Jopa mies söi näitä pari ja se jos joku sai mut yllättymään. Oikeestaan meillä tais vähän käydä niin, että pellillinen puurorieskoja loppui illassa, joten pitää varmaan tehdä vähän lisää. Nää meni siis niin jatkoon!