OODI (JULKI-)IMETYKSELLE

Vielä nykyäänkin mä yllätyn aina silloin tällöin ihmisten mielipiteistä tai lähinnä siitä, millä tapaa ne tuodaan esille. Milloin Maisa Tee ei siedä pieniä tissejä ja milloin jotain muuta yhtä vakavaa ja uutiskynnyksen ylittävää. Eilisen ihmetyksen aiheen toi eräs mulle täysin nevahööd, Teri Niitti, joka Instagram- ja Facebook-tileillään jakoi ottamaansa kuvaa lentokoneessa imettävästä äidistä. Montaakaan sanaa en Englanniksi ymmärrä, mutta Äfbee tarjosi mukavasti käännöksen ja viesti saatiin perille.

1,5 vuoden kokemuksella mun on kovin helppo puhua imetyksen puolesta. Mä voisin suositella sitä kaikille, kertoa sen ihanuudesta ja katsoa - ja jakaa - kuvia siitä, koska ne on kauniita. Äitiydessä on niin paljon ihania asioita, mutta pikkuvauva-ajassa imetys on heittämällä kärjessä, vaikka tällä toisella kerralla epätoivo on ollut esillä ensimmäistä kertaa enemmän. Esikoisen syntyessä mulla ei ollut tietoa imetyksestä. Synnytyksen jälkeen tissi suuhun salissa ja siinä se oli. Homma oli ihan uutta eikä mulla ollut mitään mitä odottaa tai pelätä. Kuusi kuukautta hujahti vauhdilla ja täysimetys loppui. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä imetys loppui uuden raskauden takia ja se oli mulle paljon vaikeampaa kuin pojalle. Toisella kertaa stressasin jo raskausaikana esimaitoa ja tulevaa imetystä. Pelkäsin, ettei se suju yhtä hyvin kuin aiemmin ja tiesin, miten suuri menetys olisi edessä, jos imetys ei onnistuisi. Ensimmäiset pari kuukautta käytin paljon aikaa sen murehtimiseen, kunnes luotto kasvoi. Koliikin takia mun on monia kertoja tehnyt mieli lyödä tissit tiskiin ja luovuttaa. Imetys ja masuvaivat on vetäneet omat syömiset kovin minimiin, rintaraivarit on saaneet turhautumaan ja valvottujen öiden jälkeen mun on tehnyt mieli lykätä itkevä vauva pullon kanssa A:lle ja painua Peltorit päässä unille. Mutta tässä me ollaan yhä. Pian kolme kuukautta täysimetystä takana ja tilanteen ja mun toivomuksen mukaan yhdestä kolmeen kuukauteen edessä - myös julkisesti.

Mä en oo missään vaiheessa hävennyt imetystä ja oon tehny sen myös kylässä sen enempää ajattelematta, että mun tulisi poistua toiseen huoneeseen, mutta oonkin ihminen, jonka on suht helppo tehdä asioita muiden mielipiteistä huolimatta. Mä en myöskään oo ymmärtänyt, mikä ihme imetyksessä saa aikaan niin negatiiviset ajatukset. Tissi? Syövä vauva? Miksi tissit bikineissä on ok, mutta lisättäessä päälle vaatteita ja eteen vauvan pää, siitä tulee jotenkin kuvottavaa? On ihan loistavaa, miten jotku kaupat ja kauppakeskukset huolehtii rauhallisesta ja siististä imetysympäristöstä, mutta vain siitä syystä, ettei kaikilla onnistu julki-imetys hälinän takia tai se ei tunnu omalta. Meillä molemmat on olleet helppoja syötettäviä ja oon imettänyt kymmeniä kertoja syödessä, ruokaa odotellessa ja jopa samaan aikaan kauppakeskusta kiertäessä enkä oo peitellyt enempää, mitä lapset on vaatineet. Miksi olisin? Jos jotain häiritsee niin vittuako kyttää? Julki-imetyksiä nähdessä mä harvoin edes osaan sanoa kuka imettää ja kuka vaan pitää nukkuvaa lasta sylissä. Terin mielipide ei hetkauttaisi tippaakaan, ellen miettisi kuinka ennestään epävarmat imettäjät saattaa olla vielä vähän epävarmempia tämän jälkeen. Ei imetystä pitäisi mollata, siihen pitäisi kannustaa enemmän.

Julkisuustemppu tai ei, musta tää herra Niitti voisi tästä lähin keskittyä peittämään omat ateriansa huivilla, sillä mä en aio jatkossakaan piiloutua sovituskoppiin tai vessaan, koska mun tai mun lapseni ei tarvitse. Imetän siellä, missä on nälkä - häpeilemättä. Terille anteeksi muiden ilkeät sanat ja sille kuvan äidille, kiitos, älä lopeta toisten ahdasmielisyyden takia.

Näitä kuvia Teri Niitti sai Instagramissa yli 400 hashtagilla #PussiPäähänTeriNiitti». Niistä jokainen on kaunis.